8.9.2011

And we're dancing on the edge of the Hollywood sign

Tänään kuunnellaan tätä:



Me: "I went to Paris yesterday just to wander around aimlessly for a couple hours"
Friend: "Didn't you say you lived in Paris"
M: "Yep"
F: "Then how can you go to Paris when you live in Paris"

Niin, mun pitäisi selvittää itsellenikin ero sillä, mitä tarkoittaa Pariisiin meneminen ja kaupungissa asuminen. Mun osoite ei pääty sanoihin Paris, France, vaan meidän lähiökylän nimeen. Meillä on oma downtown (joka on samalla maailman säälittävin ja herttaisin), mutta silti tämä on Pariisia. Tämä kaupunki (ja maa) hämmentää mua monella tapaa.

Eilen kävin tosiaan Pariisissa. Herätin itseni aamulla jo yhdeksän jälkeen ja kerrankin osasin ajoittaa lähtöni siten, että saavuin junalaiturille junan rullatessa paikalla (terveisin eräs, joka yleensä on laiturilla 10 minuuttia ennen kuin junan voi unelmoidakaan saapuvan paikalle). Juna kuljetti mut Pariisiin ja samalla kun kuuntelin musiikkiani ja katselin maisemia, mietin miten joku voi kuvitella että tiedän mihin olen menossa, vaikka samalla vatsassa pyöri pieni jännitys siitä, että menen ekaa kertaa tuohon kaupunkiin siten, että saan tehdä ihan mitä vain tahdon. Enkä edes tiennyt mitä haluan tehdä.

Mulla oli pieni idea siitä, että lähtisin metsästämään yhtä ostoskeskusta, koska tarvitsin muutamia juttuja (mitäänhän en siis löytänyt). Hyppäsin metroon ja jäin asemalla, joka on ihan lyhyen kävelymatkan päässä paikasta. iPhonen kompassin avulla vakoilin ilmansuunnan oikeaksi ja lähdin metsästämään määränpäätäni.

Tällaista löysin:


Tässä vaiheessa päätin unohtaa omat "en mä kehtaa kävellä ympäri kuvaten" -periaatteeni vaan aloin nappailla kuvia.



Hei, mä löysin Seinen!


Tässä vaiheessa kellot alkoivat raksuttaa sen puolesta, että saatoin vahingossa löytää pienen turistirysän. Pont = silta, Notre Dame = tarviiko sitä selventää?


Minä + kiljoona muuta turistia käytiin vähän kuvailemassa kirkkoa. Pitää palata joskus paremmalla ajalla käymään kirkossa sisällä ja vähän paremmin tutkimassa.


En tiedä näkyykö edes suuressa kuvassa, mutta hiukan ihmetystä herätti rakennus, joka oli kokonaan verkolla peitetty.






Mun turisteilu päättyi kaupungintalon luokse, josta viimeiset kuvat kamerasta oli napsittu. Tämän jälkeen lähdin etsimään ostoskeskusta ja ehkä 1,5 tuntia sen jälkeen kun olin metroasemalta lähtenyt olevinaan oikeaan suuntaan, löysin myös ostoskeskuksen. Oli kiva vain harhailla ja tutkia kaupunkia ja tulla siihen tulokseen, että viihdyn tässä kaupungissa todella hyvin.

Junaillessani itseäni kotiin saakka, tarkistin ainakin kuudesti, että juna kulki omalle asemalle ja löysin itseni onnellisesti kotiin ja töihin. Ilta meni normaalien rutiinien mukaan ja kahdeksan aikaan töiden loputtua istutin itseni sohvalle perheen vanhimman tytön kanssa. Epähuomiossa pidettiin leffailta pitkän kaavan mukaan aloittamalla He's just not that into you:lla, joka on yksi omista suosikeistani. Sen jälkeen "ouh, this movie's so good, you have to watch this with me. They'll rape the girl and kill her and her parents want revenge and it's so good" saarna sai mut jäämään sohvalle. "It's not scary, it's just violent" sanat tuntuivat ihan ok:ilta, mutta päädyin katsomaan leffaa kädet silmillä ja vähän peloissani. La derniére maison sur la gauche (The last house on the left) ja ajattelin että mun yöunet on menetetty. Olisi ehkä kannattanut suomentaa (köhköh englannintaa, koska en vieläkään tiedä miten toi on suomennettu) leffan nimi itselleni ennen sen katsomista ja oisin tajunnut tohon liittyviä jenkkimuistoja vähän ja sen, ettei kannattaisi katsoa. Vielä yhden aikaan alettiin katsomaan No Strings Attached:ia (anteeksi, olen hirveä enkä tiedä ikinä minkään leffojen suomi-nimiä), koska olin niin vakuuttunut etten pysty nukkumaan kun pelkään jonkun tappavan mut. Kolmen jälkeen nukkumaan mennessä oli ihana ajatella seuraavaa aamuherätystä, vaikka päivä onkin ollut superrento. 

Täällä on poltettuja leffoja niin suuri valikoima, että voitaisiin varmaan katsoa leffa päivässä ja silti katsottavaa riittäisi koko vuodeksi. Varmasti olen täysin helisemässä jossain vaiheessa tuon teini-ikäisen kanssa täällä, mutta samalla on myös hauskaa, että on joku, jonka kanssa fiilistellä olohuoneessa LMFAO:n Party Rock Anthemia ja sufflailla ihan vain koska huvittaa. 

3 kommenttia:

  1. Minkä ikäinen tup vanhin tyttö on? :) Kiva kun pidät meille tätä ranska blogiagin, playing whit the polishin lisäksi! :)

    VastaaPoista
  2. voi että tulee muistot mieleen ku näitä kuvia kattoo :) tahdon takas pariisiin !

    VastaaPoista
  3. Ano: 15, kohta tosin jo 16

    misguided ghost: (:

    VastaaPoista