4.9.2011

"Chandler entered a Vanilla Ice look-alike contest and won!" "Ross came fourth and cried!"

Olen selvästi katsonut ihan liikaa Frendejä viime aikoina, kun päähän ei tule muita kuin Frendit otsikkoja. Joten skipatkaan otsikot, jotta voitte siirtyä muuten sekavaan sisältöön, joka kaipaisi kuvia, joita mulla kuitenkaan ei ole.

Koska tajusin, etten olen asiaa vielä kovin selkeästi täällä ilmaissut, olen tällä hetkellä au pairina pariisissa. Perhe on sekoitus lähinnä kanadaa ja ranskaa, mutta sekaan mahtuu vähän muutakin. Lähinnä katson nuorimmaisen, 9-vuotiaan tytön perään, mutta suurimmaksi osaksi työ on kotona olemista, vahtimista ja taksikuskeilua paikasta toiseen. Liikenne täällä, ouh my, siitä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon, joten taidan jättää sen toiseen kertaa.

Mennään kuitenkin vähän edellisiin päiviin, jotta saan itsenikin ajan tasalle.

Keskiviikkona lento laskeutui Pariisiin kymmenen jälkeen ja host isä oli vastassa mua kentällä. Ajeltiin kentältä lyhyt matka kotiin ja tutustuin taloon ja lapsiin paremmin. Keskiviikko kului siinä kun mua ajelutettiin ympäri lähialueita, purin laukkuni ja tuntui kuin en kuuluisi oikein mihinkään, mutta kuitenkin yritin asettua taloksi.

Torstai-aamuna napattiin suunnaksi Pariisin keskusta host äidin ja kahden nuorimman lapsen kanssa. Kävelymatka meiltä juna/metro-asemalle (en vieläkään oikein sisäistä kumpi asema tuo on) on alle 5 minuuttia ja Pariisin keskustaan pääsee parhaimmillaan 20 minuutissa, jos hyppää maitojunaan (pysähtyy joka asemalla) aikaa keskustaan kuluu 35 minuuttia. Harrastettiin lounastamista Pizza Hutin buffetissa kaikkien pukumiesten kanssa. Joku on selvästi kääntänyt mun päässä jonkun ranskalaismies-koodin päälle, sillä nuoret, muutaman vuoden mua vanhemmat miehet puvuntakeissaan olivat aika upeita ilmestyksiä. Mun mielenterveys on uhattu seuraavaksi vuodeksi.

Meidän lounaan jälkeen suunnistettiin kielikouluun, jossa pääsin monen vuoden taon jälkeen tekemään monivalintakoetta. Monivalinnat oli ihan kivoja ja jotenkin kummasti sain kalastettua sanoja vielä toiseen kirjoitustehtävään. Pidempi kirjoitus ja puhuttu osio menivät nyt vähän miten menivät, mutta opettaja iski mut aloittelijoiden keskitasolle opiskelemaan. Tuo taso on ilmeisesti normaali 2-3 vuotta ranskaa lukeneille ja hiukan hirvittää miten pärjään. Maksan kielikurssista itseni kipeäksi, mutta maksan mielelläni, koska haluan oppia.

Koulu on ihan pariisin ooperan vieressä, keskellä keskustaa ja kuun lopussa saan hyvällä syyllä viettää ainakin kolmena päivänä viikosta aikaani tuolla. Torstaina tapahtui varmasti jotain muutakin ihmeellistä, mutta unohtelen jo nyt asioita.

Perjantai oli oma ensimmäinen päivä lapsien kanssa kotona. Pelattiin paljon lautapelejä ja wiitä ja yllättävän kivuttomasti meni päivä. Illalla lähdettiin host äidin kanssa katsomaan jotain uuden vaatekokoelman uutuuksia, koska tuo järjestää täällä kutsuja samalla tavoin kuin suomessa on tupperware-kutsuja. Vierailtiin talossa, joka oli sisustukseltaan samalla yksi hulluimmista ja kauneimmista, jonka olen nähnyt: joka seinä eri väreissä, buddhia, ruukkuja ja samurai-tauluja kaikkialla. Hullua. Illalla (kymmeneltä) syötiin maailman herkullisinta kasvis-pitsaa, johon oli kasattu taikinan päälle varmasti kaikki salaatista munakoisoihin, mutta se on hyvää.

Lauantai oli suurimmaksi osaksi aika rauhallinen. Mut heitettiin auton rattiin ensimmäistä kertaa ja kyllä, vihaan edelleen syvästi tätä liikennettä. Kadut ovat kapeita kuin mitkä, parkkipaikkoja ei ole, ja jos on, pitää taskuparkkeerata ja ikinä ei tiedä onko joku katu yksisuuntainen, vai onko sulla siihen väistämisvelvollisuus. Suomessa helposti pyöristelen nopeusrajotuksia ylöspäin, mutta täällä harvoin pääsin edes siihen vaadittavaan viiteenkymppiin tunnissa. Plussapuolena tämän auton kytkin tottelee mua kuin unelma ja auto on aivan unelmakevyt ajaa. Siitä huolimatta, apua.

Harrastettiin möys ruokashoppailua keskellä lauantai-iltapäivää (huh mitä touhua) ja illaksi lähdettiin illalliselle joidenkin tuttujen luokse. Saldoa ainakin 9 lasta juoksemassa ympäriinsä ja saman verran aikuisia. Syömään alettiin joskus kymmenen jälkeen ja karattiin heti jälkiruoan jälkeen kotiin puoli yhden aikaan. Mun lasini täyttyi viinistä niin monta kertaa, että menin jo sekaisin laskuissa, koska ensiksi viini oli rose-champanjaa, siitä se muuttui champanjan kautta valkoiseksi ja lopulta vielä punaiseksi. Muutaman kerran ehdin väliin ja sanoa kiitos ei, mutta muuten yritin juoda mahdollisimman hitaasti ja taisin olla porukan vähiten nauttinut ehkä 7-8 lasillani samalla kuin kaikki autolla liikkuvat tuntuivat nauttineen kaikkein eniten. Yritin sivuuttaa asian pelkkänä kultturierona, vaikka itselleni on aivan ehdotonta, etten suostu istumaan ratin taakse juotuani pisaraakaan. Tuntui hullulta istua neljä tuntia seurassa jossa melkein kaikki puhuivat vain ranskaa, mutta huomaamattani pari kertaa ainakin kuvittelin ymmärtäväni mistä puhutaan. Ne hetket tosin kaikkosivat aika nopeasti.

Tänään, sunnuntaina aamu alkoi kamalalla metelillä kampaajan käydessä paikalla ja laittaen uuteen uskoon sekä tämän perheen että naapureiden hiuskuontalot. Itse istui sohvalla ja katsoin The Social Networkia englanniksi ranskalaisilla teksteillä (luojalle kiitos kaapelikanavoista, joista osaan saa vaihdettua puhekieleksi englannin, täällä kun KAIKKI on dupattu, suurin osa erittäin huonosti vielä) ja yllätin itseni kun melun noustessa niin kovaksi, etten enää kuullut puhetta, pysyin kuitenkin kärryillä tekstien avulla. 

Muuten tämä päivä on kulunut lähinnä rentoutuessa ja pelattiin myös maailman kivointa lautapeliä perheen äidin ja vanhimman tyttären kanssa. Rakastan taktiikkapelejä ja olinkin varmaan vain yhden vuoron päässä voitosta. Valloitin maailman, melkein.

Huomenna lapsilla alkaa koulu ja meillä samalla arki. Vaikka on ollut kivaa kun ei vielä ole tarvinut ajella lapsia ympäriinsä, innolla odotan sitä, että saadaan elämä asettumaan uomiinsa ja arki alkamaan. Samalla pääsen myös itse tutustumaan kaikkeen mitä täällä tapahtuu.

4 kommenttia:

  1. Tää valaisi aika kivasti, kiitos :)

    VastaaPoista
  2. olin kesällä viikon pariisissa porukoitten kanssa ja pakko sanoa että mulla meni hermot siinä kun KAIKKI piti dubata ! katottii bondia nii kyllähän tästäkin dubit löyty, ei vois perseemmästä olla. :--D onko ranskalaisten mielestä se kieli oikeesti noin hieno ettei englantia voi kuunnella, kyllä mun mielestä on vähä typerää noita näyteltyjäki elokuvia dubata eikä kuule niiden näyttelijöiden omia ääniä..

    VastaaPoista
  3. Mulla on hyvin samanlainen tilanne ku sulla, oon ite ollu jo parisen viikkoa perheessä 40min Pariisista ihanilla maalaiskukkuloilla. Ensi kuussa alkaa vasta kielikoulu, joten täs oon myös muutaman viikon lapsille kuskina. Tuo viinikulttuuri on tullu kans mulle niin tutuksi täällä :D Seuraan mielenkiinnolla sun blogia, kiva tietää et on muita samassa tilanteessa :)

    VastaaPoista
  4. Nora: ole hyvä

    misguided ghost: tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. en tajua sitä miksi se englanti on niin ikävä juttu, mutta noh, dupatkoon jos haluaa (niin kauan kun mulla on mahdollisuus kääntää ainakin osan ohjelmista kieli englanniksi), mutta oishan se ihan hullua, jos suomessakin kaikki dupattais :D

    nian: jee, mahtava tietää, että on muitakin samassa tilanteessa samalla alueella (:

    VastaaPoista