3.9.2011

I'm in Paris!

Hullua miten aika kuluu. Tajusin vasta lentokoneessa, että heitin itseni pää edellä kylmään veteen ehtimättä ajatella asioita kunnolla. Vasta nyt mietin, että olisi ehkä ollut fiksua ottaa hiukan enemmän aikaa itselleen ja miettiä lähtöä, mutta ehkä näin oli ihan hyvä.

Tiistai yönä sain unta ehkä 2 tuntia yöllä, suurimman osan ajasta käytin matkalaukun potkimiseen ja "en ikinä saa tästä alle 23 kilosta" ajatuksiin. Keskiviikkoaamuna kone starttasi aivan liian aikasin. Hyvästit tuntui pahemmilta kuin koskaan ja ikävä kaikkia muita kohtaan on puhelimen kautta siedettävää, mutta edelleen mietin miten koira yritti lohduttaa mua kun itkin kotipihassa ennen kuin lähdin. Se karvapallo on vaan ihan liian rakas mulle.

Vielä lennolla Pariisiin mietin, teenkö elämäni suurimman virheen lähtemällä tänne, mutta päätin nauttia siitä, että kerrankin sain koko penkkirivin itselleni ja nukuttua edes vähäsen. Hetki heräämisen jälkeen näin ikkunasta miten Pariisi piirtyy silmieni alle ja Eiffel torni nousee kaupungin keskeltä taivaisiin. Ilmoitin itselleni, että vielä lentokoneessa saan olla turisti ja ihastella Eiffel-tornia, sen jälkeen pitäisi sulattaa se vain tulevan kotikaupungin tunnetuimpana maamerkkinä. 


Koska uni vie musta voiton varmasti ennen kuin huomaankaan, tuntuu ehkä turvallisemmalta pistää kone kiinni ja käydä nukkumaan. Voisin jo tällä hetkellä varastaa itselleni tuolta hyllyltä extrapeiton lämmikkeeksi (päivällä lämpöä noin +30 täällä) mutta olen näköjään toivoton palelija öisin. 

Kuvituskuvaksi saitte kummallisesta kulmasta napatun ikuistuksen kukasta, jonka joku mies koki tarpeelliseksi juoksuttaa perääni eilen kun käveliin metro/juna-asemalta koviin. You're freakishly blonde, get use to getting attention from guys, totesi host äiti mulle. Okei, ehkä mä totun siihen, mutta silti, tuntui kivalta, että joku edes huomasi minutkin. 

4 kommenttia:

  1. Vetistelyksi meni mulla näiden kahden postauksen lukeminen. Oma muutto ja se takaraivossa jatkuvasti peikkoileva ikävä nousivat aika tehokkaasti pintaan :(

    Toivottavasti kaikki menee hyvin Pariisissa ja elämä asettuu rytmiinsä. Sulla on varmasti edessä mielenkiintoinen vuosi! :3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sinne ruudun toiselle puolelle! Itse kävin kokeilemassa vähän matkaopashommia, mutta tulin sieltä sitten maitojunalla kotiin.. Tosin olin silloin 19 joten syytän nuoruutta! Hah! Tosi kiva, kun perustit toisenkin blogin, sie kirjotat aina niin hauskasti, että tekstiä on aina ilo lukea :)

    Chandlerin sanoin:

    ''I can handle this. "Handle" is my middle name. Actually, "handle" is the middle of my first name. ''

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa tosi kivalta blogilta ja tykkään sun kirjoittelutyylistä tosi paljon, tämä menee seurattaviin! :)

    VastaaPoista
  4. Lumi: se ikävä on yleensä se kaikkein pahin juttu. mulla ei ole nyt vajaassa viikossa tullut vielä kunnon ikäväkohatusta, mutta odotan sitä ensimmäistä joka iskee varmasti pian ja sit ei oo kellään kivaa :D

    miu: juu, mä lähdin ekaa kertaa ulkomaille kun olin 19 ja silloin kaikki ei ihan mennyt niin kuin olisi toivonut. toivottavasti nyt pari vuotta elämänkokemusta auttavat näkemään asiat vähän eri tavalla (: ja chandler on selvästi taas oikeassa :D

    Vanill: kiitos (:

    VastaaPoista