18.9.2011

It's not the end of the world but I can see it from here

Mä meenasin kirjoitella tänään tänne ranskan kielestä, siitä, miten sitä oppii tuntemaan ihan kuulemansa perusteella ja miten välillä tekee mieli vain parkua kun joku puhuu 10 minuuttia luotijunan nopeudella, etkä ymmärrä sanaakaan. Yritin ihan tosissani, mutta se raapustelma on tällä hetkellä tasan yhtä tylsä kuin Aleksis Kiven Seitsämän veljestä (vihasin sitä kirjaa sydämestäni!), joten jätetään se toiseen päivään, jos päästä löytyisi silloin jotain vähän mielenkiintoisempaa tarjoiltavaa.

Muutenkin täällä tuntuu arki rullaavan jo mukavasti. Mun ei tarvitse etsiä 15 minuuttia tuloksetta leikkuulautoja keittiöstä, osaan ajaa niihin paikkoihin, joihin mun pitää löytää ja juna-aikataulut alkavat vähitellen piirtyä päähäni. Selviän kaupan kassalla ranskaksi asioimalla, lähinnä itse hokien "bonjour, oui, merci, s'il vous plâit" ja ymmärtämällä loppusumman, jonka myyjä ilmoittaa.



Olen kaksi viikkoa hokenut tuolle host mamalle, että sen pitäisi levätä sairaslomallaan, mutta se ei vain osaa. Sen ystävä oli täällä perjantaina, joka oli (ilmeisesti Kanadasta) ja joka oli hiukan taiteellisen kummallinen, mutta maailman mielenkiintoisin ihminen. Ne teki kotitekoista toffeeta ja katselivat mustavalkoelokuvia 1930-luvulta samalla kun minä tappelin lasten läksyjen kanssa. Pääsin kuitenkin lystiin mukaan myöhään illalla ja katsottiin 42nd Street. Kotitekoinen toffee oli muuten megahyvää! Sain myös kuulla noin 8 kertaa "your host mom in states never made you chicken pie? are you sure she was american?" kun kokkailtiin kanapiirasta. Mun piiras ristittiin siksi nätiksi piiraaksi ja noiden toisten piirakka oli lähinnä sen näköinen kun sen sisuksia oltaisiin yritetty raadella ulos. Juotiin maailman parasta punaviiniä ja käytettiin ilta jutellen raskan koulutussysteemistä ja siitä, miten täällä yritetään kaikki lapset survoa samaan muottiin.

Mun viikonloppu on kulunut ohi ihan täysin vain koomatessa ja "en halua tehdä mitään" fiiliksissä. Olen taas kattonut ihan liikaa leffoja koneelta ja vain ollut tekemättä mitään. Katsottiin eilen host äidin kanssa Bad Teacher ja naurettiin kumpikin vatsalihaksemme kipeiksi. Sen jälkeen muutama jakso Vampire Diariesia ja tuntui niin hassulta vain selittää juonikuvioita ääneen, jotka itsekin on jo puoliksi unohtanut. Saksalainen F totesi mulle maanataina, että olen ehkä maailman onnellisin tyttö, kun host äitini on niin hauska ja naurava ihminen, jonka seurassa varmasti viihtyy. En väitä yhtään etteikö tuo olisi totta.


Mä olen elänyt nyt meikittä kaksi päivää villasukissa ja koska ulkona on kylmä (köhköh, 16 astetta) haaveilen lämpimästä suihkusta ja ehkä sen jälkeen kaakaosta ja sohvalle käpertymisestä ison kaakaomukin kanssa. Saatiin eilen Kanadasta postia tuon maman vanhemmilta, jotka polttavat elokuvia meille ja lähettävät DVD:inä ja saatiin taas eilen valikoima kaikkee kivaa ja uutta, vaikka mulla riittäis noista vanhoistakin elokuvista katsottavaa vaikka koko vuodeksi. Vähän kummittelisi se uusi Pirates, jonka jostain syystä missasin leffassa.

Huomenna lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahata itseni pariisiin. Haluaisin ostaa jotain pieniä sisustusjuttuja huoneeseeni, sekä feikki-UGGit. Mä vihaan niitä feikkejä ja sitä miten niiden pohjat painuu kasaan puolessa sekunnissa, mutta 9 euroo voisin niihin hukata. Tai sitten vain googletan mistä pariisista saa aitoja sämpyläkenkiä niin kuin äitini ne risti ja käyn ostamassa itselleni sellaiset. Onhan täysin oikeutettua vaihtaa suoraan balleriinoista niihin?

3 kommenttia:

  1. Ens viikonloppua et vietä kotona köllimässä, mulla ja Margauxlla on suunnitelmia :) voitaisko me jutella vaikka sähköpostitse?

    VastaaPoista
  2. Moi,

    Haluaisin ihan mielenkiinnosta kysellä, että paljon sulla itselläsi oli rahaa kun au pairiksi lähdit? Maksoitko itse lennot? Paljon yleensänkin itselläsi meni tuohon? :)

    Kiitos paljon jos vastaat :D

    VastaaPoista
  3. -nian: :D

    Iida: mä en missään vaiheessa oo miettinyt ihan hirveesti raha-asioitani kaavalla "nämä on au pair rahoja, nämä säästössä". Mun rahatilanteeni on tällä hetkellä hyvä, koska olin koko kesän töissä ja asuin samalla vanhempieni luona, joten rahaa on tällä hetkellä säästössä ja tiedän, että jos jotain tapahtuu, pääsisin täältä nopeasti pois.

    Maksoin itse lennon tänne, 140e muistaakseni oli yhdensuuntainen lippu tänne. Sen lisäksi ostelin erinäisiä muita tarpeellisia ja tarpeettomia juttuja matkaan mukaan, joihin meni ehkä se 100-200 euroa, mutta ne nyt oli vain sellaisia mielihalushoppailuja lähinnä. Lentojen lisäksi itselleni koituva kulu on tuo kielikurssini, joka on todella arvokas, 475e, täksi syksyksi, mutta mielelläni maksan siitä, että saan kieltä oppia ja vanhempani lupasivat vähän sponsoroida sen kanssa, ettei se ole niin suuri kulu itselleni. Eli loppuviimeine ennen maahan saapumista tuo lentolippu oli ainut pakollinen juttu mitä ostaa, eli aika pienellä rahamäärällä pääsisi lähtemään jos vaan haluaa.

    VastaaPoista