14.9.2011

Quelle heure est-il ou tu es?


Koska olen taas päässyt siihen pisteeseen elämässäni missä voisin kävellä nuorimman koululle puoli tuntia ennen kuin pitäisi, vain jotta saisin kuunnella sen puoli tuntia musiikkia, voin taas jakaa tännekin jotain. Nimittäin sen yhden obsession, jonka unohdin viime merkinnästä. 

Järkytyin tänne saapuessani ja tajutessani, että Simple Plan on tehnyt suositusta Jet Lag kappaleesta, myös ranskalaisen version. Jos saan sanoa, tykkään tästä melkein enemmän kuin englantiversiosta, koska rakastan biisejä, joissa on sekoitettuna englantia ja ranskaa, vaikken ymmärtäisi sanaakaan siitä ranskasta mitä biisiin on tungettu. Yleisesti ranskalainen duppaus-kulttuuri vähän tympii, mutta tämä on rakkautta. Tänpäiväinen silitys-sessiokin meni huomattavasti nopeammin kuin mitä olisi toivonut kun sain popitella radiota samalla. 

Musiikista voin vielä sen sanoa, että musta on maailman parasta, että meidän telkkarissa on 9 eri musiikkikanavaa! Mä vietin tänään 1,5 tuntia sohvalla vain surffaillen niiden välillä ja katsoen musiikkivideoita. Suomessa suurin ärsytyksenaiheeni on se, että musiikkikanavilta ei usein tule edes musiikkia. 


Nappasin kuvitukseksi muutaman L'Arc De Triomphe kuvan eiliseltä kun harrastettiin F:n kanssa hengailua Champs Èlysseellä ja vähän kaupassa kiertelyä. Istuttiin McDonald'sin ikkunapaikoilla pitkään katselemassa ohikulkevia ihmisiä ja ihan vain juttelemassa. Mietittiin Riemukaarella, miten on hullua ajatella, että näistä ihmisistä 90% ovat kotanaan seuraavan viikon sisällä. Me olemme täällä ensi kesään saakka ja silti olemme ihan megaturisteja. 


Noin puoli sekuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen pohdittiin suureen ääneen "we need to get there, but how do we do that", pointtina siis etsimämme metro, joka oli typerän liikenneympyrän toisella puolen. Mies huikkasi meille "you have to take the stairs" ja sen jälkeen hävetti, kun ei ehtinyt takaisin sanoa, että kyllä me se tiedettiin, pohdittiin vaan miten päästään perille, kun yksi alikulkutunneleista oli suljettuna. Kaksi blondia suurkaupungissa, jee!


Tänään olen tullut siihen tulokseen, että tulisin varmasti hulluksi, jos asuisin perheessä, jossa on stay at home mom. Oman host mamanihan on ollut saikulla nyt viime viikon ja on kotona vielä tämänkin ja omalla tavallaan en jaksa odottaa, että se menisi jo töihin. Vaikka meillä on hauskaa vain höpötellessä asioista maan ja taivaan väliltä, kaipaan sitä, että kun minä olen töissä, ja minä hoidan lapsia, tiedän mitä teen kun nyt on vähän epäselväolo aina kaikesta mitä teen. 


F valaisi mua eilen myös vähän mun Navigo-kortin (siis unlimited metro kortti pariisin metroon ja näihin esikaupunkiin tuleviin juniin) hinnasta. Tiesin, että tuo kortti on kallis, mutta ilmeisesti tuo kortti maksaa jotain viiden ja kuudensadan euron välillä. Alan olla aika onnellinen, että saan tuon perheen kustantamana itselleni. 

Ja ennen kuin kukaan kokee pakottavaa tarvetta zoomailla kuvaan, kerrottakoon, että kuvassa on perheen entisen ruotsalaisen au pairin, M:n kortti. Omani ei ole vielä saapunut (tulee luultavasti noin viikon sisällä, paperit lähetettiin jo ajat sitten) ja siihen saakka käytän tuota M:n korttia. Ei ihan laillista taikka luvallista, ei. Host maman ohjeet oli vain "if they wanna check your ticket, just give them the card and usually they don't even look at the picture, they just wanna check that it's valid. if they want ID, just don't show them one and give them my number and address and I'll sort it out". Ikinä en suostu edes lähijunissa pääkaupunkiseudulla matkustamaan liputta, mutta nyt ei ole tehnyt pahaa käyttää toisen korttia. Nyt tosin vähän jänskättää kun tuntuu, että eilen jäädessäni meidän asemalla pois, lipuntarkastajasedät ehkä nousivat juuri junaan. Siksi rukoilen kortin saapuvan nyt eikä heti. 


Tylsyyksissäni nappasin myös pari kuvaa lompakonsiivousoperaatiosta. Suurin osa tavaroista sai päätyä pöytälaatikkoon, koska jostain syystä haluan uskoa, etten tarvitse esimerkiksi särkänniemen vapaalippuja kovin aktiivisesti täällä asuessani. Koin kuitenkin paremmaksi ottaa lompakon sisältöineen mukaan koska viimeksi kun olin maailmalla, olin jättänyt kirjoituspöytäni laatikkoon turhat kortit, mutta kirjoituspöytänipä sai paremman kodin ulkomailla asuessani ja kotiin palatessani oli mielenkiintoista kaivella kotiavaimet ja kaikki kortit jättimäisen ikean kassin pohjalta, jonne äitini oli varastoinut kaiken työpöydästäni. Ihmettelen edelleen miten sillä ei aivot raksuttaneet sitä vertaa, että kortit ja avaimet voisi laittaa talteen jonnekin muualle kuin 10,000 koulupaperin sekaan. 


Muistoina matkaan saivat kuitenkin jäädä Hong Kongin dollarit (koska musta toi läpinäkyvä aukko on vaan maailman siistein) ja keväiseltä Lontoonreissulta keikkalippu ja hotellilappunen. 


Myös kielikoulun lappunen sai jäädä lompakkoon. Vajaa pari viikkoa niin sekin alkaa. "Ouh, and I forgot to tell you. A month after you start school, we'll only speak in French" totesi host isä mulle eilen. Oui, oui totesin, vaikka samalla vähän hirvitti.

4 kommenttia:

  1. Mä työskentelen tällä hetkellä lastenhoitajana sellaisessa perheessä, missä isä on kotona hoitamassa perheen nuorimmaista, ja minä sitten touhuan vanhemman (2v.) lapsen kanssa. Monesti tulee just sellainen fiilis, että jos lapsi vaikka itkee tai kiukkuaa, niin annanko isän hoitaa (kun se varmaan tietää paremmin kuin minä alle kuukauden työskennelleenä) vai hoivaanko pojan itkut itse.. ja on vähän vaivaantunut olo. Jotenkin luontevampaa hommailla aina silloin, kun on ihan itsekseen sen lapsen kanssa.

    Miten pitkään tuo metrokortti on voimassa, jos sillä on noin kova hinta? Mä en kyllä ennen tänne muuttamista kulkenut ikinä liputta, mutta täällä sitten mennään aina pummilla bussissa. Kulttuurieroja sitten kai tällaiset :D

    VastaaPoista
  2. Elämäsi kuulostaa hyvälle :D Olet tainnut viihtyy? :)

    VastaaPoista
  3. Tukholmassa paikallisliikenteen kortti maksaa n. 80 euroa kuussa. Eli paljon. Sain onneksi eilen tietää, että myös jatko-opiskelijat saavat täällä opiskelijakortin, jolloin hinnasta putoaa puolet pois. Mulla alkoi koulu tällä viikolla, mutta olen vielä pääosin puhunut englantia kaikille. Tänään päätin skarpata ja olen tainnut saada suustani jo kolme ruotsinkielistä lausetta. :D

    VastaaPoista
  4. Lumi: juuri tuo on musta ärsyttävää, kun ei tiedä mitä itse hoitaisi ja mitä antaa toisen hoitaa. ja tuo passi, hmm, oiskohan se voimassa vuoden, niin ainakin olettaisin

    Ellu: itse en tarkemmin ollut ajatellut asiaa tolla tavalla, mutta kyllä, olen viihtynyt hyvin (:

    Nekku: mäkin oon koittanut skarpata ranskan kanssa, miksi sitä on vaan niin pirun vaikea puhua :D ja ompas kallis tuo tukholman korttikin, tukholma kun nyt kuitenkin on vähän pienemmän luokan city kuin tämä

    VastaaPoista