22.9.2011

Tänään en tykkää...

... siitä, että ruokapöydässä istutaan 2 tuntia ja kaikki puhuu ranskaa. En jaksa edes ymmärtää

... siitä, että ihmiset ajavat tyhmästi, parkkeeraavat vielä typerämmin ja jos et löydä parkkipaikkaa, on oikein jättää auto vaikka keskelle tietä poikittain jos hätävilkut on päällä. (Terveisin 8 metrinen rekka hätävilkut päällä liikenneympyrässä paikan minikeskustassa, johon se saakelin rekka ei mitenkään voi mahtua).

... siitä että en ole pessyt pyykkejäni ihan liian moneen päivään

... siitä, että olen kuudetta päivää kotona, tällä kertaa tosin lasten kanssa ja saatiin paljon hyödyllistäkin aikaiseksi

... siitä, että pitää olla nainen ja mun alaselkäni haluaa tappaa mut just nyt eikä heti

... siitä, että en vain osaa ranskaa niin hyvin kuin haluaisin ja turhauttaa

... siitä, että unirytmini on ihan kökkö, terveisin 1-2 aikaan yöllä nukkumaan ja herääminen 10-11 aikaan aamulla. Kiitos koululle, joka alkaa viiden päivän päästä ja pakottaa mut ylös jo ysin aikaan

... siitä, että tv:ssä kaikki mielenkiintoisimmat jutut on vaan ranskaksi ja turhauttaa etten ymmärrä.

Tiivistettynä: tänään turhauttaa vähän kaikki, eniten se, etten puhu tätä kieltä ja välillä olisi vain niin kiva papattaa menemään ajattelematta.

Jotta tää ei menisi niin negatiiviseksi niin:

Tänään tykkään:

... siitä, että olen saanut olla kielioppipoliisi lasten englanninkielenkäytön suhteen ja kumpikin joita joudun oikomaan, molemmat sanoi, että ihanaa kun autat ja korjaat, että oppivat puhumaan oikein. Itsehän papatan mitä sylki suuhun tuo eikä aina mene kieliopillisesti oikein, mutta kuulen sekä omassa, että toisten puheessa kaikki virheet ja pystyn niitä korjaamaan. Korjaan siis omaakin puhettani jatkuvasti mikä on varmasti megarasittavaa.

... siitä, että perheen isä oli iltapäivän kotona ja kävi huutomatsilla lapsen kanssa läpi tämän koejutut (mikä sai itseni tuntemaan oloni huonoksi, kun anteeksi, etten ymmärrä A) ranskaa niin hyvin, että voisin sen tehdä ja B) mitään ranskan yhteiskuntasivistyksestä)

... siitä, että saatiin hyvää mansikkakakkua jälkkäriksi

... siitä, että pääsen huomenna vierailemaan perheen äidin työpaikalla, yhdessä ranskan suurimmassa pankissa ja mennään naminami lounaalle

... siitä, että koulu alkaa ja pääsen vihdoin preppaamaan kieltä oikealla tavalla

... siitä, että tällä hetkellä tasan tiedän mitä haluaisin tehdä nyt, ja mitä vuoden päästä

... siitä, että näin tänä aamuna mielenkiintoisen dokumentinlopun telkkarista ja huomenna voin katsoa sen koneelta

... siitä, että arki alkaa täällä vähitellen oikeasti rullaamaan ja alan saada siitä kiinni

... siitä, että tajusin vasta eilen katsoa paljonko mun vika palkkani oli suomesta, joka tuli pari viikkoa sitten ja huomenna (/+perjantaina) ajattelin shoppailla oikein kunnolla. (Typerä materialisti)

... siitä, että mulla on täällä hyvin asiat ja mua kohdellaan kuin aikuista.

... siitä, että ihan vielä mun ei tarvitse kääntää unirytmiäni vaan voin ihan just käpertyä sängylle ja katsoa uuden kauden ekan jakson Glee:tä, joku juu, on ehkä maailmanhistorian typerin sarja, mutta johon silti olen joskus onnistunut itseni koukuttamaan ja nyt en osaa lopettaa

3 kommenttia:

  1. Voin niin samaistua tuohon kielen takia turhautumiseen. Juurikin noihin ruokailuhetkiin, joissa on jokunen kerta ollut sellainen tunne, että olen pelkkää ilmaa, kun koko perhe papattaa keskenään norjaa ja kaikilla on niin maan kerpeleen hauskaa..
    Onneksi nyt töiden alkamisen myötä on sellainen olo, että mullakin on oma paikkani täällä, ja töissä saan höpöttää suomea! :3

    Ja shoppailu muuten parantaa AINA mieltä!

    VastaaPoista
  2. Noniin, kokonaisuus näyttää valoisalle loppujen lopuksi kuitenkin! :D

    VastaaPoista
  3. Lumi: shoppailu on paras lääke kaikkeen :D

    Ellu: kyllä se ehkä positiiviselle puolelle kuitenkin kallistuu

    VastaaPoista