26.10.2011

Mon cœur, mon cœur, mon cœur qui bat, est là.


Kehitän suunnilleen päivittäin "I'm in Paris" momentteja itselleni. Mun on vaikea uskoa, asuvani ranksassa. Mun on vaikea miettiä, että mun nuppineula maailmankartalla sijaitsee tällä hetkellä ranskassa.  En tiedä miksi mun on vaikea takoa sitä kallooni, mutta jostain syystä se on vain vaikeaa. Ne on pieniä juttuja, jotka saa mut päivittäin ihan mielettömän onnelliseksi täällä ja välillä musta tuntuu, että harhailen tässä kaupungissa ihan päättömästi ja jaksan vain olla onnellinen siitä mahdollisuudesta, mikä mulle tänne on luotu.

Tänään päätin ruksuta yhden turistinähtävyyden listalta pois. Tai itseasiassa kaksi. Sacre cœur ja Moulin Rouge. Kumpikin mulle uusia tuttavuuksia, tosin tänään tajusin junalla kaupunkiin matkatessani, että jos oikeassa kohdassa tajuaa katsoa junasta oikeaan suuntaan, näkee sekä eiffel tornin, että tuon kirkon. Joka päivä oppii jotain uutta. 




Sininen taivas ja lämmin ilma. Viime viikolla olin umpijäässä parina päivänä yhdistelmällä villapaita + takki ja tänään ja eilen olen kokenut olevani leivänpaahtimessa saman yhdistelmän kanssa. Mielenkiintoista.



"This is my town, this is my city,
through my eyes, it looks so pretty,
this is my town, this is my city now"




Kun mä kävelen päivittäin Operan ohi ja suurten tunnettujen tavaratalojen, Lafayettesin ja Pritempsin ohi, tietyt turistijutut on menettäneet mun silmissä kaiken hienoutensa. Samalla tavalla kun New Yorkissa, kun siellä kerran käyn, seisot Times Squarella turistina ihmettelemässä, mutta kun siellä asut, välttelet sitä paikkaa viimeiseen saakka. Mulle tietyillä jutuilla ei oo merkitystä, mutta tuosta paikasta tykkäsin kaikessa turistimaisuudessaan. Ihan liikaa ihmisiä, liikaa kaupustelijoita yrittämässä kerätä sun huomiota (hey, blonde, hey baby, don't walk away from me, hey blonde - ei ole se tehokkain tapa saada mun huomiota vaan tappokatse osakseen). Rakastan sitä, miten tuo rakennus piirtyy sinistä taivasta vasten. 



Mun seuraava turisteilukohde oli Moulin Rouge, jonka tiesin olevan jossain siinä lähistöllä. Ei hajua missä, eikä välttämättä tarvettakaan tietää. Lähdin harhailemaan pikkukaduille ympäri kaupunginosaa, napsin kuvia, jotka ajattelin käyttää kuvituskuvana joihinkin tuleviin postauksiin, tää mun kuvailu kun tuntuu olevan vähän päiväkohtaista ja nautin vain olostani. Välillä pysähdyin bussipysäkeille varmistamaan niiden seinillä olevista kartoista, että liikun ees suunnilleen oikeaan suuntaan ja jatkoin matkaa. Varmaan tunnin harhailun ja haaveilun jälkeen löysin etsimäni. 

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä todeta, että en ole koskaan nähnyt Moulin Rougea kokonaan, mutta olen yrittänyt ainakin viidesti. Se on vaan elokuva, jota ei ole tehty mulle ymmärrettäväksi. 


Vertaa tämän kuvan taivasta ensimmäisten kuvien taivaaseen. Tässä vaiheessa hyppäsin metroon ja suunnistin takaisin kohti juna-asemaa. Junassa ollessani Pariisin olikin yllättänyt kaatosade, jota tyylikkäästi välttelin shoppailemalla pari kynsilakkaa. 

Mulla on virallisesti ollut nyt alkuviikko sittenkin vapaata kun nuorimmainen onkin muualla torstaihin saakka. Vihaan sitä, miten suunnitelmat muuttavat täällä koko ajan, mutta en vihaa sitä, että saan olla vapaana ja tehdä mitä haluan. Huomenna vuorossa olisi Versailles kavereiden kanssa ja saan taas yliviivata turistilistaltani yhden paikan. Yritän muistaa olla sekä hyvä turisti, että hyvä bloggaaja ja napsia tännekin kuvia. 

3 kommenttia:

  1. Rakastan tota this is my city-biisiä<3 ...ja skinssin ekoja kausia ;DD

    VastaaPoista
  2. Mikä sattuma! Mä olin kans just tänään noissa kahessa turistipaikasssa :D ja oli kans vähän vaikeuksia löytää Moulin Rouge :) Mutta Sacre Coeurista mulle tuli just samanlaiset kokemukset: ihana paikka ja täydellinen sää, mutta ahdistavat kaupustelijat latisti vähän tunnelmaa.

    VastaaPoista
  3. Ano: juu, ne skinsin ekat kaudet oli ihania <3

    nian: ihanaa, että jollain on samanlaiset fiilikset, ne kaupustelijat oli meinaan aika moodkill

    VastaaPoista