25.11.2011

"I'm thankful... to be here right now"

Tänään on Thanksgiving.
Tänään on tasan kuukausi jouluaattoon.

Mä olen tarpeeksi jenkkiläistynyt tietääkseni, että tänään on Thanksgiving. Meillä onneksi perhekin on sen verran kansinvälistä sorttia, että me juhlitaan tuota kivaa Kiitospäivää lauantaina isolla porukalla. Multa kysyttiin oonko valmis uhraamaan lauantai-iltani tuon takia. Hell yeah, minä haluan Kiitospäivän kun kerrankin olen seurassa, joka jopa ymmärtää mitä se tarkoittaa.

Mun päivän liputuksen kohde tosin on ollut se, että tänään on tasan kuukausi jouluaattoon. Se tarkoittaa sitä, että kolmen viikon päästä olen jo suomessa. Päätin etten lähde veljen lakkiaisiin kun en kuitenkaan pääsisi sinne itse lakitustapahtumaan. Pitää ilmoittaa kavereille, että mut pitää pitää superkiireisenä koko ensi viikonloppu, jotta unohdan ikävöidä edes kotiin.

Hullua tajuta, että kohta tämä vuosi on ohi. Aloitin vuoteni koko elämä ihan täysin solmussa. Mikään ei ollut oikein, kaikki oli yhdessä suuressa umpisolmussa ja mikään ei toiminut. Lopetan vuoteni juuri siellä missä mun kuuluukin ja siihen väliin on mahtunut yksi parhaista kesistä ikinä, vaikka teinkin töitä suurimman osan kesästä tahdilla 7 päivää töissä, 1 vapaa, 7 töissä, 1 vapaa...


We can't cry the pain away 
We can't find a need to stay 
There's no more rabbits in my hat to make things right 

 Out of my life, out of my mind 
Out of the tears we can't deny 
We need to swallow all our pride 
And leave this mess behind 
Out of my head, out of my bed 
Out of the dreams we had, they 're bad 
Tell them it's me that made you sad 
Tell them the fairytale gone bad

iTunes päätti heittää mulle Sunrise Avenuen Fairytale Gone Badin pitkästä aikaa soittoon. Vaikka kyseisestä bändistä en yhtään piittaakaan, tämä kappale on ollut mulle jotain elämää suurempaa jo pitkään. Muistan miten kuuntelin tätä aina jenkeissä ja miten there's no more rabbits in my hat to make things right tuntui niin henkilökohtaiselta. Kaikki meni siellä pieleen ja aloin vain ajatella, miten täällä en kertaakaan ole halunnut vain kääntää selkääni ja kävellä pakoon. Tottakai on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, mutta silti. 

Kiitospäivän hengessä olen kiitollinen mahtavalle perheelleni täällä, siitä miten mm. tänään istuttiin melkein tunti tuon maman kanssa pöydän ääressä muiden jo kadottua syömästä, ihan vain juttelemassa ja nauramassa taas maailmasta vähän parempi paikkaa, siitä, miten mulla on täällä ihania kavereita, siitä miten mun elämä täällä on hyvää ja miten pystyn keskittymään kaikkeen mikä täällä on hyvin ja samalla tietämään, että suomessa kaikki on hyvin. 

Niin ironiselta kun se kuulostaakin, olen kiitollinen siitä, että vihdoin, edes pieneksi hetkeksi, mun palapelin palat tuntuvat muodostavan ehkä kuvan, jota ei kovin helposti voi rikkoa. Olen ollut täällä kohta kolme kuukautta ja vaikka välillä kaipaan omaa itsenäistä elämää suomessa, mua pelottaa se, että tämä on yksi kolmasosa koko vuodesta ja tätä tahtia tämä kaikki loppuu aivan liian nopeasti. 

Olen ehkä ärsyttävällä rakastan vähän kaikkea fiiliksellä tällä hetkellä, mutta rakastan myös kaikkia tämän blogin lukijoita, etenkin teitä jotka jaksatte piristää mua kommenteillanne. 

ps. mulla olisi nyt ihan hirveä himo pätkiksiä ja lakuja kohtaan, kuka teleporttais niitä mulle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti