22.11.2011

Kiss & Kill

Yritän totetella bloggerin uuteen käyttöliittymään, vaikka olen boikotoinut tätä nyt niin kauan kun tämä julkiseksi tuli. Ihan typerä ja vihaan tätä, mutta pakko kai vähitellen sopeutua...

Kyynärpää ilmoittaa tällä hetkellä, että älä kirjoita pitkästi kun yritän maata sängyllä vatsallani ja nojata siihen. Kaaduin niin himputin lahjakkaasti meidän kivirappusilla tänään iltapäivällä, että tällä hetkellä mm. istuminen on juttu, jota ei välttämättä enenevissä määrin kannata harrastaa. Kun kaaduin eka ajatus oli "voi ei, rikon koneeni" kun se oli mulla kainalossa. Kone selvisi täysin naarmuitta, mutta seuraava pohdinnan aihe olikin se, pystynkö enää liikkumaan. Sen verran lahjakkaasti täräytin alaselkäni/takamukseni, että tällä hetkellä mihin tahansa liikkuminen tuottaa vähän enemmän tai vähemmän tuskaa ja tässä mietin, mitenköhän voin sängyllä nukkua, että mun olo olisi mukava. En varmaan mitenkään. Mulla ei ole täyttä luottoa sitä kohtaan pääsenkö huomenna edes nousemaan sängystä ylös.

Olen myös koko päivän ongelmoinut sen yhden jätkän tekstiviestien perään, koska se ei tunnu jotenkin käsittävän asiaa, että "hei muistatko mut" yhteydenotto maanantai-aamuna on varmasti paras mahdollinen ja hitto kun toinen kirjoittaa mulle kilometriviestin ranskaksi slangilla/tekstiviestikielellä, jota tavasin varmaan kuusi kertaa läpi ja silti jäi vähän epäselväksi. Siinä koko viestissä oli yksi hiton sana, mikä oli kirjoitettu niin kuin sen pitäisikin. Mä en ihan näe logiikaa sen takana jos toinen ei muutenkaan sulle paljoa ranskaa puhu, niin toi tekstiviestikieli on varmasti hyvä dive in to the frozen water sen perään. Noh, opin ainakin tulkitsemaan taas hieroglyfejä... Ja jos toinen ei vastaa sun hepreaan reilun tunnin sisällä, yrität soittaa perään. Joko mä oon harrastanut mun eipäs-juupas -leikkiä saman miehen kanssa suomessa ihan liian pitkään, tai sit oon vaan typerä ongelmoija ja ylianalysoija, mutta mun tekisi mieli ilmoittaa sille, että vedä syvään henkeä ja ota ihan rauhallisesti.

Sammakkona aiheeseen x:

Oon ehkä kertonut miten meidän host maman isä polttaa meille kaikkia uutuusleffoja Kanadassa ja lähettää sitten niitä tänne. Tänään host mama totesi isälleen puhelimessa vastaukseksi kysymykseen miksi se haluaa niin paljon kauhuleffoja "well, if my nanny isn't behaving well, I'll make her whatch them with me". Me oltiin pienemmän lapsen kanssa jo molemmat sohvalla kädet korvilla kun se kertasi kaikkia mahdollisia hyviä kauhuleffoja ja kaikkea mitä meidän pitää katsoa. Se totesi pakottavansa mut katsomaan Paranormal Activity 3:sen ja kutsuvansa jonkun mun kaverin tänne mukaan, ettei mun tarvitse nukkua yksin seuraavaa yötä. Ei toivoa. Kun etsittiin telkkarista katsottavaa, alkoi My Bloody Valentine yhdeltä kanavalta ja heti kun tunnistin sen, meidän 12-vuotias poika alkoi pomppia sohvalla "ouh, this is the best movie ever" juttuja hokien, minä karkasin olkkarista käytävään meidän pikkuisen kanssa ja ilmoitin katoavani suihkuun, jos ne katsoo sitä. Niin paljon mä sitä leffaa edelleen pelkään, että pelkät alkutekstit pakotti mut katoamaan huoneesta. Ehkä todisti meidän mamalle myös sen, että ne kauhuleffat ei ihan oikeasti ole mun juttuni. Päädyttiin katsomaan Kiss & Kill, joka oli ihan viihdyttävä onneksi. Saimpahan ruksata taas yhden leffan haluan nähdä ton -listaltani.

Voiskohan tässä olla tarpeeksi random-juttuja maanantaista. Tuntuu, että olen tulossa kipeäksi, eli jos musta ei pariin päivään kuulu mitään, se tarkoittaa, että joko selkä tai flunssa on sanonut poks ja sit ei oo kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti