13.11.2011

Onnellisuusfiiliksiä

Mä en tiedä voiko vain aloittaa sillä, että: hei, olen onnellinen! Tuntuu typerältä hokea sitä samaa uudelleen ja uudelleen. Sytytin syksyn ensimmäiset kynttilät, koska sain vihdoin perjantaina käytyä ikeassa ja ostin miljoona tiukkukynttilää + alustan niille. Mulle lahjoitettiin sytkäri, jolla saan ne jopa syttymäänkin ja huone täyttyy trooppisten hedelmien tuoksulla.

Onni koostuu pienistä asioista ja siitä, että tuntuu hyvältä. Siitä, että äiti ei enää lähetä kahdesti viikossa oletko hengissä -viestejä, koska se ehkä Lontoon jälkeen uskoi, että mulla menee hyvin. Kaikki on ok ja vaikka koko viime viikon mulla oli maailman suurin asenneongelma taas tätä työtä kohtaan, mutta samalla muistutin itseäni siitä, että mulla on asiat todella hyvin ja en saisi ongelmoida. Musta tuntuu, että olen hokenut koko viikonlopun ajan vaan c'est bon, c'est bon, c'est bon ja se on totta.

Kun eilen koomattiin ja syötiin aamupalaa viiden aikaan illalla, puhuttiin siitä, miten pelottaa, että täältä löytäisikin jonkun, että puolen vuoden päästä ei voisi ajatella elämäänsä enää pelkästään omalta kantiltaan vaan pitäisi miettiä jotakin toista. Sitä, miten välillä ei anna mukaville ihmisille edes mahdollisuutta kun pelottaa, että kasvattaa juuriaan jonnekin. Sitä, miten nauttii elämästään täysillä, mutta samalla on olo kuin kaikella olisi parasta ennen päivä kesään mennessä.

Kerroin miten pelottaa, koska olen päättänyt lukion jo yli kolme vuotta sitten. Sen jälkeen olen ajelehtinut maailmalla ja suomessa, töiden ja koulun välillä ja mikään ei ole tuntunut oikealta. Kaikki on ollut väärää ja hankalaa. Kolmen vuoden jälkeen, olen pariisissa puhumatta kunnolla ranskaa, kävelemässä ympäri katuja välillä päämäärättömästi ja silti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu kuin olisin juuri siellä missä mun kuuluisikin olla. Mitä sitten, jos elämä pyörii silitettävien pyykkivuorien ja viikonlopun vodka redbullien välillä, c'est bon. Vielä kun joku kertoisi mistä löydän tämän saman tunteen vuoden päästä, olisin onnellinen.

Tällä hetkellä:

"Ja silloin ei
ei sanota elämälle ei
annetaan sen virrata lävitsemme
niin kuin vesi Imatrankoskessa
kuohuta
ei vielä luovuta ei"
(Pariisin kevät - Imatrankoski)


Käsitin ehkä kuukauden pariisissa olon jälkeen miten ehkä on hiukan ironista kuunnella Pariisin kevättä täällä, mutta tää musiikki vain sopii tähän paikkaan ja tähän fiilikseen. Kertokaa miksi jo reilun kuukauden päästä pitää olla joulu ja musta tuntuu, että kaikki muuttuu vaikeaksi joulun jälkeen? 

(Ja kuka muistuttais mua muistuttamaan mun host mamaa sen irtonaisen patterin ostamisesta mun huoneeseen, kun täällä alkaa vähitellen pakastinfiilikset nousemaan).

Vuosi sitten suomessa oli jo tähän aikaan lunta. Mulla on vähän ikävä sitä fiilistä. 

4 kommenttia:

  1. no täällä ei ole lumesta tietoakaan vielä, ei oo tullu yhtään ! lapissa on varmaan vähäsen tullu, mut täällä oulunläänissä ei todellakaan. on ollu ihan sairaan lämmin syksy verrattuna edellisiin vuosiin... mut nytten ensviikolla rupee kylmeneen ja tulemaan niitä pakkasia, ja lunta varmaan tulee kunnolla joskus kahen viikon päästä :D joten et oo ainakaan menettäny mitään, koska tää suomen syksy on ollu nyt aika lämmin. ja synkkä koska sitä lunta ei oo tullu..

    mut kyllä mulle kelpais tulla sinne, siellä varmaan on vähä lämpimämpää kun täällä :D

    VastaaPoista
  2. Tuttuja fiiliksiä, tosin mä lopetin lukion joskus öö.. kuusi vuotta sitten? ja edelleen ajelehditaan. Mietin aina, että oonko jotenkin huono ihminen, kun mulla ei ole lukiota suurempaa koulutusta, ammattia, kahta lasta ja omakotitaloa. Mutta emt, tällä hetkellä on "ihan ok" fiilis - on töitä ja katto pään päällä, eikä ainakaan vanhana tarvitse miettiä, että eipä tullut nähtyä maailmaa nuorena. Tosin Norjassa ollessa on aika usein sellainen fiilis, että taidan täältä Suomeen vielä palata, mutta katsotaan sitten, mihin maailma kuljettaa.. Olin viime vuonna kuukauden Englannissa ja siellä ei kertaakaan ollut tällainen fiilis, siellä olin kuin kotonani, tuntui että kerrankin kuuluin johonkin (ja sit kaikki urputtaa, että kuukausi nyt on niin lyhyt aika, mutta ekan kuukauden aikana Norjassa mulla oli ollut jo monet kerrat hyvin ulkopuolinen olo..)

    Mullakin on kaikki "hyvin" kesään asti - sitten loppuu työsoppari ja siitä eteenpäin en tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan.
    Kyllä se siitä, älä stressaa turhia ja elä niinkuin hyvältä tuntuu - ja kannattaa antaa niille mukaville ihmisille mahdollisuus :)

    VastaaPoista
  3. Ja vuosi 2011 tähän aikaan täällä ei oo vieläkään lunta :o Sitä odotellessa. Mukava kuulla että hyvin menee :) Ja kynttilät <3

    VastaaPoista
  4. Olivia: mä olin ainakin koko ton viime viikonlopun ihan umpijäässä, joten en menis vannomaan :D

    Lumi: ihanaa, että en ole ainut. Kyllä me molemmat vielä ehditään, ihan mitä vain halutaan... Ja annoin mahdollisuuden, kannatti :D

    Nunnu: Kynttilät <3

    VastaaPoista