27.11.2011

Tällä postauksella ei ole otsikkoa


Mä väitin pitkään etten tykkää David Guettasta. Mä kuitenkin olen hitaasti rakastunut tähän biisiin, eikä mulla ole ollut pienintäkään havaintoa, että tällä olisi mitään tekemistä tuon miehen kanssa. Ei se mitään: makasin viime yöntä sängyllä varmaan puoli tuntia vain kuunnellen tätä vaikka olin kuinka tappavan väsynyt.

Tälläkin hetkellä mun pitäisi ehkä meikata, mutta tuntuu, että sitä ei tapahdu, joten lähden ehkä järkyttämään ranskalaisia kamalilla silmäpusseillani ja living dead olemuksellani. Pelottaisikohan se ehkä senkin stalkerin pois, jonka sain perjantaina niskaani meidän juna-asemalla. Okei, poikkeuksena se oli kyllä todella söpö, mutta mun fiilikset siitä oli koko ajan vain "se yrittää ryöstää mut", vaikka oikeesti se ois halunnut vaan jutella, mutten jaksanut edes yrittää ymmärtää sen ranskaa. Ironista kyllä, tulin siihen tulokseen, että jos se olis tullut juttelemaan mulle baarissa, olisin varmaan edes yrittänyt ymmärtää, mutta olin miehet on paskoja -tuulella vähän liikaa siinä vaiheessa. 

Perjantaina lähdettiin ulos Saran ja Emilian kanssa, harrastettiin mäkkärissä hengailua ja jonkun kumman alkoholin nauttimista spriteen sekoitettuna. Kyllä, siellä McDonaldsissa. Päädyttiin yhden klubin kautta irkkupubiin, jossa oli ihan hirveästi ihmisiä ja mikä parasta, ällöjen miesten (=niiden jotka ei osaa pitää näppejään erossa) määrä oli pienempi kuin millään klubilla aiemmin. Tanssittiin käytännössä koko ilta, juotiin vettä baarissa ja oli hauskaa. Olin sillä tuulella, etten kestänyt yhdenkään ihmisen lähentely-yrityksiä ja se ainut ihan liian idiootti ihminen sai ehkä kokea tämän vähän karulla tavalla kun päätin ottaa hiukan kontaktia sen kylkiluihin kyynärpäälläni. Se uskoi tosin ehkä kahdeksi tunniksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään, koska seuraavan kerran kun se mut löysi, oltiin jo lähdössä. Yleensä ärsyynnyn ihan hirveästi siitä, jos liian erityyppistä musiikkia on miksattu sekaisin, mutta tuolla ei haitannut yhtään. Jos baarissa soi Nirvanaa, siitä paikasta ei voi olla tykkäämättä. Löysin (ensimmäistä kertaa) yöbussilla kotiin ja tajusin, että jos olisi humalassa, 20 minuuttia olisi ihan tarpeeksi pitkä aika nukahtaa bussiin ja jos nukahtaisin, löytäisin itseni Disnelandista. Ei hyvä. Lahjoin viimeiset kolikot laukkuni pohjalta -muitaakseni 0.40e - tunisialaiselle pojalle, jotta se pääsisi kotiin. Yön hyvä työ tuli tehtyä.

Eilen pelästytin host maman kun lähdin hakemaan keittiöstä vettä puolen päivän aikoihin. Se oli taas kuvitellut, että en ole kotona nukkumassa ja olivat kuulemma karanneet pariksi tunniksi aamulla ja laittaneet varashälyttimen päälle. Noh, minä olin nukkunut onnellisesti koko ajan. Hengailin monta tuntia keittiössä kokkaillen kiitospäiväjuttuja meidän maman kanssa, ei siksi, että mun olisi tarvinnut, vaan siksi, että halusin. Tehtiin superhyviä juttuja - vaikka itse sanonkin - ja aikaakin vierähti useampi tunti.

Ilta vietettin tuttujen luona isolla kiitospäiväillallisella ja kyllä, olen odottanut pitkään, että sellaista pääsisin viettämään ja mikä parasta, kaikki puhui englantia. Ruoka oli hyvää, viini sitäkin parempaa ja seurassa ei mitään valittamista, kun vatsalihakset sanoo vieläkin että "älä naura" eilisen jäljeltä. Huvitti suuresti kun meidän 9-vuotias tulee mulle joskus puolen yön aikaan toteamaan "quickly, I'll get the car keys, you'll drive and we'll get away from here". Oltiin onneksi siinä vaiheessa jo muutenkin lähdössä ja minua ei laitettu ratin taakse (edelleenkin kieltäydyn ajamasta, jos olen alkoholia yhtään juonut" ja päästiin kotiin joskus keskellä yötä. Olin ihan ruumis ja halusin vain nukkua, mutta mulle vitsailtiin, että mitä sä vielä olet väsynyt, tämähän on aikaista sulle kun normaalisti löydät kotiin joskus aamulla. Jee, kiitos tästä ihmiset.

Nyt ehkä ihan oikeasti laitan itseni valmiiksi ja karkaan ovesta pihalle. Samalla toivon, ettei toi meidän pikkuinen tule kipeäksi miltä se nyt vähän näyttää, kun en halua missata koulua huomenna. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti