13.12.2011

Gotta live like you got one night 'cause we know we just got one life



Tätä biisiä ja tätä levyä olen luukuttanut nyt viimeiset 10 päivää putkeen ja vieläkään ei kyllästytä. Biisinä siis Cobra Starship #1nite. Cobra on ollut yksi mun lempibändeistä jo vuodesta kivi ja miekka, mutta olen kesästä saakka boikotoinut näitä kun en tykännyt uusien biisien radiobileviboista yhtään. Samalla voisi kysyä mitä mun musiikkimaulle on täällä tapahtunut kun nyt tämä taas toimii. 


Mielessä tällä hetkellä se, että taas yksi työpäivä on ohi ja olen taas hetken lähempänä suomeen pääsyä. Lauantai, tule jo. 

Perjantaina mulla oli maailman megalomaanisimman huonoin päivä ja siihen saakka kun lapsi piti hakea koulusta, äksyilin vain kaikelle pääni sisällä - ja kavereille vähän kanssa. Maailman pienimmät asiat ärsyttivät ihan suunnattomasti ja halusin vain pihistä. Kun nuorinta hain koulusta, oli se maailman parhaimmalla tuulella ja unohdin itsekin edes miettiä omia huoliani. Parin jutun takia lapsi tosin sai maailman pahimman mökötysraivokohtauksen ja käyttäytyi sitten mua kohtaan todella ihanasti. Siinä vaiheessa kun muutenkin on ollut paska päivä alla, oli todella ihana vaan laskea mielessä miljoonaan ja antaa lapsen mököttää kunnes oli aika lähteä jumppaan. 

Mulla ei ollut yhtään fiilistä ollut koko päivänä lähteä yhtään mihinkään ja tuo lapsen käytös oli vähän viimeinen niitti asialle. Lähdin kuitenkin viettämään iltaa kaupunkiin kaverin kanssa ja meillä oli kyllä hauska ilta ja yö. Jos kyseessä ei olisi ollut viimeinen kokonainen viikonloppu Pariisissa ennen suomilomaa, olisin varmaan jäänytkin peiton alle mököttämään ja nukkumaan.


Seuraavana aamuna meitä kutsui Champs Elyseén joulumarkkinat. Valkoisia mökkejä vieri vieressä, joista suurin osa myi hot winea. Muutenkin ruokakojuja oli paljon. Vähän sellainen fiilis kuin joku olisi yrittänyt raahata joulun keskelle pariisia syyskuussa. Se joulufiilis puuttui kaikesta. Haluan Tampereen keskustorille (voi sanokaa, että siellä on tänäkin vuonna joulutori, kuolen jos ei ole!) pimeällä fiilistelemään. 


Markkinoiden jälkeen vähän shoppailua (en ostanut mitään!) ja suunnattiin leffaan tarkoituksena käydä katsomassa uusin Twilight. No, eipä sitä mennyt siinä teatterissa, jolle mentiin ja pienen pohdinnan jälkeen päätettiin vain istua Starbucksin ulkoterassilla parantamassa maailmaa reilun tunnin ajan. Joulukuun kymmenes päivä ulkoilmakahvittelua pimeän jo laskeuduttua. Jotain niin yksinkertaista, mutta samalla niin mahtavaa. Join joulukahvia ihan vain koska on joulufiilis. Puhuttiin paljon suomesta ja siitä, miten samana aamuna yksi ensimmäisistä ajatuksista päässäni oli ollut "viikon päästä olen suomessa". Karkasin kotiin joskus kahdeksan aikaan illalla vain tietääkseni, että meillä on kunnon diner partyt täällä. Luistin juhlista kyllä välittömästi ja seuraavat kuusi tuntia kuuntelinkin lasten kiljumista ja juoksemista huoneeni ulkopuolella. Se siitä yhdeksältä nukkumaan -ajatuksesta. 


Lazy Sunday alkoi sängyssä makoillen, konetta selaillen ja mitään tekemättä. Lounas kotona, minkä jälkeen viiden minuutin meikkaus ja juna-asemalle kiireessä. Ajatuksena viisi minuuttia junalla pariisiin päin, vaihto toiselle linjalle mistä saan junan nopeasti keskustan eteläosiin ja olen ehkä 20 minuutissa perillä. Ja paskat. Alku toimi hyvin kunnes pääsin tuohon junaan, jonka piti vielä mut nopeasti sinne eteläosiin. Juna seisoi asemalle ensiksi vartin, nytkähti sitten yhden pysäkin eteenpäin ja seisoi toisen vartin. Jonka jälkeen kuulutus, joka kertoi, ettei se juna vie yhtäkään matkustajaa enää mihinkään. Great, just what I wanted. Olla jumissa juna-asemalla josta ei mikään muu linja risteä, siinä osassa kaupunkia, josta mulla ei ole mitään aiempaa kokemusta. Ainoa tieto onneksi oli se, että verrattaen lähellä olisi myös metropysäkki. Ainoa vain, että sekin metro risteää Nationin aseman kanssa, jolla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi tuo juna ei kulkenut ja mitenkään en voinut tietää, onko se vain tuo yksi linja, joka ei pelaa vai onko koko asema kaput. Pientä seikkailua ja metrolla onneksi perille, varmaan 45 minuuttia myöhemmin kuin mitä olisi pitänyt. Mäkin tykkään teistä junat. 


Pientä pyörimistä ympäri, leffalippujen osto ja lisää harhailua. Käytiin syömässä American Dinerissa hyvät ruoat huonolla palvelulla varustettuna ja päästiin vihdoin katsomaan se Twilight jota ollaan tässä kaksi viikkoa yritetty nähdä. Leffa oli vähän hyvä, mutta mua tympi kyllä vähän se, miten se on jaettu kahteen. Varsinkin kun tuntuu, että kaiken mitä tässä leffassa oli, olisi voinut tiivistää niin paljon pienempää ja tehdä kirjasta yhden lähemmäs kolmituntisen leffan. En minä halua odottaa x -kuukautta, että saan nähdä sen viimeisen osan!


Leffan jälkeen päätöntä harhailua jossain päin Pariisia. Ei mitään hajua mihin kuljettiin ja kauanko harhailtiin pienessä tihkusateessa, mutta se oli juuri parasta. Kuvat tässä on meidän harhailuretkeltämme. Jossain kohtaa Sacre Coeur näkyi talojen välistä ja pienen "mennäänkö?" "mennään!" keskustelun jälkeen hypättiin metroon ja tuonne kirkkoa tuijottelemaan yövalaistuksessa. 


Harrastettiin vähän lisää harhailua Montmarten aluella. Naurettiin seksikadun ruokaputiikkien itämaisten poikien "veer aaar juu rom?" aksenteille ja kysymyksille. Päädyttiin Moulin Rougelle ja sieltä vähitellen, parin tuntia harhailtuamme, junalla kotiin. Olin onnekas, koska joidenkin ongelmien takia taisin napata meidän illan viimeisen junan, vaikkei kello ollut vielä kuin ehkä kymmenen illalla. 


Tänään on aloitettu maanantai ja taas uusi viikko. Viimeinen viikko Pariisissa ennen kuin lauantaina lennän suomeen. Lasken tällä hetkellä vain päiviä siihen kun olen taas siellä. Vieläkään en varsinaisesti osaa kuvailla mitä on ikävä, mutta olen niin onnellinen että pääsen sinne. Tällä hetkellä tosin olen myös ihan ylitsevuotavan onnellinen siitä, että kone kuljettaa mut takaisin tähän kaupunkiin taas tammikuun alussa. Tiedän pari ihmistä, joille tämä on viimeinen viikko Pariisissa ja viimeinen viikko aupparointia. En voisi ikinä kuvitella lähteväni tässä vaiheessa. 

3 kommenttia:

  1. Mua harmittaa kun en päässyt Kuopion joulumarkkinoille, tai laulamaan kauneimpia joululauluja.. Emmä näistä jutuista niin paljoa ennen perustanut, mutta kai sitä on vanhaksi tulossa :D

    Ensi viikolla tähän aikaan mäkin olen toivottavasti matkalla Helsingistä Kuopioon - ja siellä on kuulemma jo ihan kiitettävästi lunta <3
    Täällä satoi koko eilisen vettä, että se siitä lumisesta Norjasta :(

    VastaaPoista
  2. Lumi: no täällä ei oo lumesta tietoakaan, tosin nyt alkaa olla sellainen talvisen kylmä keli eikä sellainen syksyinen ärsyttävä. Ehkä Pariisikin saa jossain vaiheessa ees yhden lumikuuron :D Tampereella tilanne ei kuulemma kovin hyvä vielä ole, joten voi höh...

    anteeksi muuten, mutta olen pirun utelias nyt tällä hetkellä tästä sun norjassa olosta kun oot tän blogin kommenttien puolella vähän valottanut asiaa, mutta kuitenkin mulle on hiukan epäselvää minkä takia sinne alunalkaen lähdit ja kauanko olet ollut? jos et tähän halua vastata, voit vaikka laittaa mailia ton toisen blogin puolella olevaan osoitteeseen tai tottakai jos et halua kertoa, niin ymmärrän täysin. mua on vaan hämännyt tämä asia nyt hetken :D

    VastaaPoista
  3. Mä oon majaillut Norjassa nyt reilun vuoden, joskus viime syksynä tänne suuntasin (vaikka virallisesti muutin osoitteen vasta joskus helmikuussa). Ja syy on aika "perus", eli mulla on tollanen oma norjalainen viikinki - tultiin siihen lopputulokseen, että näin alkuunsa mun on helpompi lähteä hataran ruotsinkielentaitoni kanssa Osloon (jossa pärjää englannilla oikein hyvin), kuin että hän muuttaisi Kuopioon osaamatta sanaakaan suomea. Emmä täällä aio loppuikääni viettää, eli suunnitelmissa onkin hankkia miehelle joululahjaksi suomenkielen oppikirja.. :3

    VastaaPoista