21.12.2011

I'm coming home...




Kun lentokoneessa meidän liikkuva pienoislentsikka lähestyi Suomea, mun päässä pyöri vain ihan koko ajan "I'm coming home, I'm coming home, tell the world I'm coming home". Siinä vaiheessa kun pyörät osui maahan, saatoin päästää muutaman kyyneleen: onnen kyyneleen, koska olo oli vain niin hyvä.

Ajomatka Helsingistä Tampereelle ja Vantaan jäätyä taakse, taivaalta alkoi tupruttamaan jotain tuttua ja valkoista, joka yritti epätoivoisesti jäädä vähän puiden oksiin ja nurmikolle kiinni. Kotipihassa oli varmaan 10 senttiä loskalunta ja koira niin pitkässä karvassa, että se näytti pienoisversiolta Disneyelokuvien pörröisistä koirista. Voi miten parasta olikaan nähdä sitä ja koko perhettä. Sen hetken täydellisti se, että rakastan lunta enemmän kuin hullu puuroa ja sitä oli täällä kun tulin. Kaveri totesi eilen "musta on niin ihanaa, miten sä jaksat vielä tossa iässäkin olla noin innoissasi lumesta". 

Oma huone ja omat tavarat. Se tuttu paikka, mihin palata. Oma sänky, joka oli pehmeä ja oma peitto, joka on maailman muhkein ja ihanin. Se tunne, ettei tarvitse miettiä, onko mulla asia x tai y mukana ranskassa, vaan voi mennä suoraan laatikolle ja kaivaa esiin sen mitä tarvitsee. 

En tiedä enää mistä kirjoittaa, mutta kotona on hyvä olla, mutta ainakin vielä tällä hetkellä on sellainen olo, että ihana päästä takaisin Pariisiin pian. Kolme yötä jouluun ja aika kuluu liian äkkiä. Sain vihdoin käytyä kampaajalla tänään ja jätin varmaan puolet hiuksistani sinne lattialle ja nyt on ihanan kevyt olo. 

En tiedä osaanko kirjoittaa tänne paljon täällä olo aikana, koska yritän rentoutua ja nauttia parhaani mukaan, mutta yritän edes vähän jotain muistaa myös tänne jakaa ennen kuin tammikuun ensimmäinen päivä vaihdan takaisin ranskan puolelle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti