18.12.2011

I'm in Finland, bitch!


Lauantai 17.12. klo. 17:03

Lentokone saattaa olla tähän mennessä kummallisin paikka, jossa mitään olen yrittänyt kirjoittaa. Ei sillä, että tämä mihinkään kenenkään luettavaksi ennen kotia ja nettiyhteyttä päätyisi, mutta siitä huolimatta, koneessa on hassu kirjoittaa. Kun korvat paukkuu edelleen flunssan seurauksena ja ääntä ei lähde kolmea pihahdusta enempää. Olen vähän hämääntynyt siitä, paljonko koneeni kello sanoo ja paljonko meillä on lentoaikaa vielä jäljellä, mutta toivon koko sydämestäni, ettei sitä olisi kovin paljoa enää. Flunssaisena ei ole kiva lentää.

Musta tuntuu, että mun viimeinen viikko pariisissa oli kumma. Olin melkein koko ajan kummalla tuulella ja jojoilin taas hyvän ja huonon fiiliksen välillä koko viikon. I don't know, oli joka kerta vastaukseni kun joku kysyi mikä on pielessä, mutta silti vaikka mikään ei ollut pielessä, aloin yhtäkkiä itkeä mm. koulun vessassa yksi päivä. Ehkä kaikki tämä, yksin kaukana oleminen ja kaikki neljä kieltä sekaisin pääni sisällä, ovatkin olleet rakempia ja stressaavempia kuin mitä kuvittelin. Siinä vaiheessa kun tietää pääsevänsä kotiin se kaikki purkautuu jostain mielestä pihalle.

Viimeiset työpäivät meni rutiinilla, ei mitään kummempaa ja sitä se arki on. Koulussa kurssin päätösjuttuja ja ehkä nyt vasta käsittää sen, miten siitä tytöstä, joka ei syyskuun lopussa meenannut sanoa sanaakaan ranskaa ääneen, tulee nyt jo ihan kivoja lauseita ulos jos sitä kieltä on puhuttava. Ei saa antaa sen lannistaa, että esimerkiksi eilen en taas paljoa ymmärtänyt kaikkea mitä mun ympärillä tapahtui ranskaksi, eikä muut oikein jaksaneet ymmärtää mitä itse höpisin. Olin väsynyt ja mieli yrittää aika nollassa. Muutenkin rakastan mun sneak peak momentteja aina kun yksi kaveri, joka puhuu sujuvaa ranskaa, ilmoittaa kaikille uusille tuttavuuksille "elle ne parle pas francais" ja saan onnellisena seurata keskustelua vierestä x -minuuttia, ennen kuin ilmiannan itseni kommentoimalla jotain tai nauramalla oikeassa kohdassa ja on aina hauska seurata muiden ilmeitä, kun tulee se "elle comprends!" älynväläys. Oui, je comprends, aina välillä.

Mä en tiedä miten eilinen päätyi taas siihen, että vaikka lähdin vain nautttimaan hyvästä päivällisestä kavereiden kanssa eilen illalla Pariisiin, pääsin kotiin aamun ekalla junalla. Nii-in, hyvä kysymys. Käytiin ihan oikeasti siellä päivällisellä ja loppuillasta istuttiin paikan ainoina asiakkaina viinipullomme kanssa ikkunapöydässä ja juteltiin. Löydettiin kiva uusi klubi, jolla ei koskaan ole oltu ja siellä tuli viihdyttyä vähän liiankin hyvin. (Note: menin koko paikkaan sisään, vain koska kaverit oli tulossa samaan paikkaan jonkun verran myöhemmin ja mun piti odottaa kaverilta mun viimeiset joululahjat mukaan). Itse olin lähdössä yöbusseja kohti aika monesti, mutta "et sä voi lähteä, tää on sun viimeinen ilta pariisissa" kommentit sai mut tanssimaan aamuun saakka. Pidin huolen siitä, että juominen rajoittui pieniin kulauksiin kavereiden juomista niiden sitä tarjotessa, ettei aamulla olisi krapulaoloa, koska ei, en halunnut koittaa lentämistä sellaisessa tilassa.

Raportoinnin aiheena voin sanoa, että I did it! Jossain kohtaa yötä päätin, että minä haluan ja minä haluan nyt. Kahdesti vedin muutamat hönkäykset kavereiden tupakoista. Ekalla kertaa tein kaiken kuulemma väärin - tosin ilman sitä hollywood-leffojen yskäkohtausta, may I proudly add - ja toisella kertaa koko homma meni vain nauramiseksi. Emilia ja joku random jätkä yrittivät kilpaa opastaa mua mitä tehdä, mutta homma meni mun puolelta lähinnä nauramiseksi. Menikö se niin kuin piti? Jäi mullekin vähän epäselväksi, mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni ja tuskin toista kertaa tarvitsee. So not my thing ja niin kuin epäilinkin: iu. En kadu päätöstäni pätkääkään ja olen onnellinen siitä että tein päätökseni silloin kun olin lähes selvinpäin ja se koko homma vain lähinnä nauratti. Samalla pohdin, että miten se tyttö, jonka kaksi suurinta vihan aihetta kaiken maailman pahuuden jälkeen ovat olleet tupakka ja olut, päätyy aussibaarissa kumpaakin harrastamaan ja on ihan tyytyväinen päätöksiinsä.

Yön parhaat bileet oli kun käveltiin autioilla Pariisin kaduilla, laulettiin Justin Bieberiä ja suomalaisia iskelmiä ja nautittiin vain olostamme. Hassua miten se paikka, jonka läpi kuljen päivittäin, joka kuhisee turisteja, on viiden aikaan yöllä aivan autio. Naurettiin Lafayettesin jouluikkunen räsynukella, jolla oli omat bileet keskellä yötä näyteikkunassa. Voin laittaa videota siitä nukesta, jos koskaan saan leikattua sellaisen fiksun version nauhoittamastani pätkästä siten, ettei meidän tyhmät juttu kuulu taustalla.

Yöllä tärisin kylmyydestä omassa sängyssäni tunnin, ennen kuin edes pystyin nousemaan ylös, laittamaan paksummat housut jalkaan, patterin kovemmalle ja hakemaan extrapeiton. Aamulla kun kello herätti ehkä kahden tunnin unien jälkeen, teki mieli vain jäädä jouluksi pariisiin, mutta yö oli sen arvoinen, että kannatti jäädä nauttimaan, vaikka jojoilinkin puoli yötä eipäs-juupas-onko-kivaa -fiiliksissä. Kipeenä tuo koko illan juhliminen ja laulaminen oli ehkä vähän huono juttu, koska yöllä juna-asemalle kävellessäni, ääneni muistutti epäilyttävästi 25 vuotta puhelinseksilinjalla työskennelleen harakan ääntä ja tällä hetkellä tuo ääni vähän tulee ja menee. Lentokentän tax free kaupan poika varmaan pelästyi kuoliaaksi kun yritin raakkua sille, että ei kiitos, en tarvitse apua ja kyllä, olen ihan kunnossa, vaikka ääni onkin ottanut äkkilähdön Ibizalle ja tilalla on enää epätoivoista pihinää. Lentokoneen näytön kartalla näytämme olevan Hultsfredin yläpuolella - juu, en ole kuullutkaan tuollaisesta ruotsalaispaikasta - ja suurin ongelmani on se, ehdinkö 622 jäljellä olevan kilometrin aikana katsoa jakson Two and a Half Meniä vai en. Epäilen että en.

Saanko sanoa itselleni tervetuloa takaisin suomeen?

18.12

Kotona on hassu olla. Kaikki mun tavarat on tallessa ja kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Melkein koko matkan helsingistä tampereelle satoi lunta ja ensimmäinen biisi autoradion avatessa oli Tinakenkätyttö, johon yhdistyy kaikki maailman parhaat muistot ja nyt kotiinpaluu. Ja minä sain lakuja! Tout est bon!

1 kommentti: