9.12.2011

Je ne fume pas

Vajaa pari kuukautta sitten kirjoitin toisen blogin puolelle 115 faktaa postaukseen tupakasta näin:

"3. En ole ikinä elämässä edes maistanut tupakkaa, enkä koe mitään tarvetta edes yrittämiselle
4. En kuitenkaan tuomitse ihmisiä, jotka polttavat. Do whatever you wanna do with your life as long as it doesn't hurt anyone else
5. Pienenä jossain Kreetan lentokentällä isäni pudisti vahingossa pienen määrän tupakkansa tuhkaa sormelleni. Pelkäsin pitkään, että sormestani kasvaa tupakkapuu, josta iskä sitten voisi poimia tupakoita aina kun haluaa
6. Lupaan, että tämä on viimeinen tupakkaan liittyvä, mutta isälläni oli tapana kutsua tupakoitaan paateroiksi (don't ask, meidän perheessä asioilla voi olla mitä kummallisimpia kutsumanimiä). Noh, iskähän sitten kävi paaterolla muutaman kerran illassa aina ja meidän naapurin papan nimi oli joku todella, todella samantyylinen nimi. Pohdin pitkään pienenä miksi isä vieraili naapurinpapan luona monta kertaa illassa, ennen kuin tajusin "paaterolla käymisen" tarkoittavan tupakalla käymistä"

Täällä musta tuntuu, että käyn saman keskustelun vähintään kolmesti viikossa täällä jonkun uuden ihmisen kanssa.

"You smoke?" *yleensä tässä kohtaa tarjotaan mullekin tupakkaa
"No, I don't"
"You mind if I do?"
"No, I don't mind at all".

Keskustelun kieli vain muuttuu, mutta sisältö on yleensä aina sama. Kun ihmistä oppii tuntemaan paremmin, tytöt kuulee aina sen, miten en ihan oikeasti koskaan ole edes maistanut tupakkaa. Pojat yleensä sitkeästi antaisivat mulle sen tupakan, vaikka monesti olen sanonut etten polta.

Mä oon vihannut tupakoimista niin kauan kuin muistan, koska mun isäni poltti koko meidän lapsuusajan. Niin kuin tuossa yllä lukee, mä en todellakaan tuomitse ketään joka polttaa, eikä mua haittaa tippaakaan, jos joku polttaa mun läsnäollessa, arvostan tosin sitä, että yksi kaveri toteaa aina "me istutaan taas väärin päin" jos se polttaa ja tuuli heittää kaikki savut naamalleni.



Mulle oli helppo ratkaisu olla polttamatta siihen mennessä kun täytin 18, koska meillä oli sopimus äitini kanssa, ja jos en polttanut alaikäisenä, sain äitiltä aika kivan summan rahaa. Oikeasti en uskonut, että se joskus 13-vuotiaana tehty sopimus olisi pitänyt ja yllätyin aika suuresti kun äiti minulle maksoi mitä oli luvannut. Se luotti muhun ja siihen etten ole polttanut. Hyvä syy. Äiti vihaa tupakoimista tasan yhtä paljon kuin minäkin ja ehkei lapsen lahjominen ole paras mahdollinen keino hoitaa asia, mutta en ainakaan seurannut isäni jalanjälkiä ja alkanut polttaa nuorena.

Mun tupakoimattomuus jäi vain päälle senkin jälkeen kun täytin 18. Mulla ei ollut yhtään hyvää syytä edes testata. Mä olin kasvanut koko elämäni vihaten sitä tapaa ja päätin vain olla polttamatta.


Nyt... nyt olen melkein 22-vuotias ja edelleenkään en ole edes kokeillut tupakointia. Ainoa vaan, että nyt mua kiinnostaa asia. Ei sillä, ettäkö haluaisin alkaa polttamaan säännöllisesti, tyhmä tapa, mutta haluaisin ehkä testata. Tämä kun on kaupunki missä käytännössä kaikki polttaa ja ihan vain haluaisin tietää, miltä se tuntuu, maistuu ja mitä silloin tapahtuu. Ihan vain, koska haluaisin tietää.

Mua hämää suunnattomasti se, kuinka nopeasti takkini täällä olen kääntänyt. Se, miten niin pitkään pidin periaatteistani kiinni enkä edes ajatellut asiaa ja nyt leikittelen ajatuksella, että ehkä sittenkin saattaisin haluta edes maistaa, jotta tietäisin mitä muut tekee. En varmasti voisi ymmärtää yhtään, miksi joku polttaa sillä, että maistaisin vain yhden tupakan, mutta ehkä mun olisi helpompi vihata sitä tapaa, jos tietäisin itsekin konkreettisesti mitä vihaan.


Pää tuntuu nyt olevan täysin sekaisin näiden tekisi mieli koittaa ja ei kannata koittaa -ajatusten kanssa. Olen aina - aina, aina, aina - osannut sanoa ei niille jutuille, mitkä ei ole vain sopineet omaan ajattelumaailmaani (en siis ole ihminen, jolle saa humalassa markkinoitua mitä tahansa ja seuraavana aamuna mietitään mitä tuli tehtyä) ja nyt pääni ei osaa päättää mitä se tahtoo tehdä. Vaikeaa...

Tiedän tekeväni taas ihan hullusta asiasta suuren ongelman itselleni, mutta jos jotain asiaa on vihannut melkein 22 vuotta, en voi uskoa, että tällä hetkellä haluaisin kääntää takkini ja luopua niistä periaatteista - edes sen yhden tupakan ajaksi.

(Kuvat lainattu weheartit:stä)

9 kommenttia:

  1. Maistele rohkeasti :D Ei siitä yhdestä jää koukkuun. En minä ainakaan. Poltan joskus harvoin jos oon maistissa, enkä selvinpäin silti kaipaa tupakkaa yhtään. Päinvastoin, se haju on kauhea.

    VastaaPoista
  2. Minä en myöskään ole ikinä edes maistanut, ja tässä vaiheessa ainakin olen vahvasti sitä mieltä, että en koskaan välitä kokeillakaan. En edes oikein tiedä miksi - meillä ei vanhemmat ole polttaneet eikä oikeastaan kukaan sukulaisistakaan. Mulla vaan on aina ollut se fiilis, että se on ihan turha ja paska tapa, ja mun keuhkot on lievän astman takia ollut ihan riittävän heikot ilman tupakointiakin. Ja suurimpana syynä ehkä mun yliherkkä nenä - tupakka ja tupakoivat ihmiset nyt vaan haisee ihan kamalalta, eikä siitä hajusta tunnu sit pääsevän millään eroon...

    VastaaPoista
  3. Joo, teki mieli kokeilla luokkalaisen sähkötupakkaa vaikka oon niin tupakkavastainen :D

    VastaaPoista
  4. Pariisin muuttaessani tilanteeni oli aivan sama kuin sinulla. En ollut koskaan polttanut eikä edes tehnyt mieli maistaa. Ensimmäiset kuusi kuukautta sujui tupakoimatta mutta sitten eräänä keväisenä iltana viinilasin ääressä sanoin kaverille, et nyt nyt haluttais röökiä, katsella ikkunasta välkehtivää Eiffeli, juoda hyvää punaviiniä ja täydentää kokonaisuus röökillä. Niinhän mä sitten maistoin röökiä ja kyllä kevään poltin vogueta. Suomessa tapa on jäänyt vähemmällä ja vain satunnaisina bileiltoina tulee toisinaan poltettua röökiä. Pariisiin muuton häämöttäessä mieleen on tullut ajatus myös siitä miten minun ja tupan suhde tulee kehittymään..

    VastaaPoista
  5. Ekaa kertaa tänne eksyin, monessa kynsiblogissa seikkailtuani.

    Itse olen elänyt vähän päälle 28 vuotta maistamatta tupakkaa enkä tunne jääneeni mistään paitsi. Suosittelen tupakatonta elämää muillekin.

    Ehkä ekalla tai tokalla kertaa ei jää koukkuun, mutta eipä siitä mitään hyötyäkään ole. Tunnen kyllä tupakoivia ja meillä yksi sellainen asuukin. Jostain syystä kaikki tuntemani tupakoijat yrittävät ainakin sillointällöin lopettaa.

    VastaaPoista
  6. Nunnu: noin minäkin sitä olen ajatellut (:

    Lumi: haha, noin minäkin olen tähän saakka ajatellut, nyt tämä pariisilaisuus on ehkä päässyt syövyttämään aivojani vähänsen, mikä pelottaa :D

    Nora: sähkötupakka? mitä ihmettä :DDD

    lia: tämä on siis selvästi pariisin vika! ei vaan, ymmärrän täysin mitä tarkoitat, tekisi itsenikin mieli koittaa ihan vain siksi, jotta tietäisin mitä kaikki muut tekevät ja osaisin siinä vaiheessa kun kaikki muut polttaa, sanoa varmaksi, että ei, en halua, enkä kaipaa tupakkaa

    hmmm: ymmärrän pointtisi hyvin, koska niin pitkään olen samalla lailla ajatellut ja edelleen ajattelenkin, turha tapa ja juuri noita "nyt mä lopetan" ihmisiä on välillä tosi kivaa katsella vierestä. siitä huolimatta mun aivoilla on nyt vähän hassu ongelma tän asian suhteen...

    VastaaPoista
  7. Mä olin polttamatta (maistoin kyllä paristi) aina yliopistoon pyrkimiseen asti. Sit ostin kolmen päivän ryyppyputken jälkeen röökiaskin vitutukseen ja sillä tiellä ollaan. Vinkki: älä vaan osta askia tuon takia, vaan jos haluat maistaa, hanki jostain vain yksi.

    Ihan pakko laittaa tää tänne, mun interrail-reissulta. Ranskassa rööki oli tajuttoman kallista. http://www.flickr.com/photos/sonialehto/2622499356/in/set-72157605887896265

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa joltain, mitä mulle voisi hyvinkin käydä :D Mulla on onneks täällä niin paljon kavereita ja tuttuja jotka polttaa, että jos jossain kohdassa päätän haluta maistaa, ei sen takia onneksi kokonaista askia tarvitsisi ostaa

    Ja rakastan tuota askia, jonka linkitit. Ja olet muuten oikeassa tuon tupakan hinnan suhteen ranskassa, se on pirun kallista. Ja ironistahan on myös se, että vaikka tämä on kaupunki, jossa kaikki polttaa, täällä ei myydä tupakkaa esim ruokakaupoissa ja monesti olenkin pyöritellyt kavereille silmiä kun niille pitää etsiä tupakkaa jostain ja mua ei vähempää voisi kiinnostaa :D

    VastaaPoista
  9. Mä en tiä mistä mun tupakkavastaisuuteni on tullut. Ekä siitä kun meidän suku on isän ja äidin puolelta täysin savuton. Joskus on vaikea ymmärtää kavereita kun pakko päästä joka välis sinne loskasateeseen polttamaan. Sitä en ainakaan kaipaa. Enkä kaipaa sitä hirvittävää tupakkaääntä saati ryppyjä huulten ympärillä. Lisäks henkilöt jotka haisee vahvasti tupakalta on jotain ihan järkyttävää. Saati se, että sitä yritetään peittää hajuvedellä. Hyih. Ja siis itselläni ei mitään mielenkiintoa ole maistaa tuota yökötystä. Oon saanu haistella sitä jo ihan tarpeeks. Ja luulen, ettei se ainakaan parempaa voi olla. Ja olisin itseeni äärimmäisen pettynyt, jos sitä maistaisin.

    Vaikka ekasta nyt ei tarvikaan jäädä koukkuun. Mutta mä oon sellanen, että jos joku ei ekalla kerralla oo hyvää, niin se on varmaan toisella kertaa parempaa, ja kolmannella vielä parempaa. Varsinkin ruuan suhteen. Joten en halua riskeerata mun mielihalujani tuon kanssa. Pärjään hyvin ilmankin.

    Heh tulipas viesti...

    VastaaPoista