8.12.2011

*sydän*

Keskiviikot tuntuvat yleensä aina ihan megapitkiltä päiviltä, mutta tämä on vain lentänyt mun ohitse. Aloitin aamuni pyörimällä reilun tunnin sängyssä, koska ei tahnyt mieli herätä, mutta en enää saanut nukutuksikaan. Sen jälkeen ollaan lapsen kanssa lähinnä hengailtu, katseltu telkkaria ja siivottu sen huonetta. En olisi saanut auttaa sitä kovin paljoa, mutta päätin järjestellä sen playmobile-talon uusiksi sillä välin kun se siivoilee muuta. 

Tässä pari viikkoa sitten kun siivottiin, tämä siivosi taktiikalla: heitän kirjoituspöydältä kaikki tavarat jotka sille ei kuulu keskelle lattiaa suureksi kasaksi, au pair ilmoittaa, että pitää siivota ne ennen kuin jatkaa pöydän kanssa, jotta pöydän ollessa puhtaana innostus ei lopu ja keskellä lattiaa on iso kasa tavaroita. Noh, jotta se kasa saatiin siivottua, piti yöpöydän laatikosta heittää kaikki tavarat lattialle... Voitte ehkä kuvitella, miten tämä tapahtumaketju jatkui. En muista kuinka monta laatikkoa me tyhjennettiin päivän aikana, mutta silloin, niin kuin tänäänkin, oli onneksi tuloksena siisti huone. Vaikka mitään kovin fiksua ei olla saatu aikaiseksi, tuntuu, että koko päivä on vaan juossut mun ohitseni. Olen saanut pari hey, you're buzzing again -kommenttia, kun hengasin koko päivän taskuttomissa mukavuusvaatteissa ja puhelin kulki kauniisti rintsikoiden reunaan tuettuna. Miksi ihmisillä on paljon asiaa mulle juuri keskiviikkona, kun olen koko päivän töissä? (En siis puhu puhelimessa koskaan työaikana, ja miljoona ihmistä yritti soittaa tai lähettää viestejä, mistä seurasi aika paljon pärinää). 


Jossain vaiheessa sanoin, että meillä on paljon leffoja. Noilla levyillä on suurimmalla osalla 3 tai 4 leffaa + noita levyjä on vielä ripoteltuna vähän ympäri taloa, että niitä löytää milloin mistäkin. Kävin noi kaikki läpi viime viikolla enkä olevinaan löytänyt mitään katsottavaa, joka olisi sopinut juuri siihen fiilikseen. Mahdotonta, kyllä. 


Harrastettiin eyeliner-taiteilua viime viikonloppuna ennen kuin lähdettiin ulos. Seuraavana aamuna Emilialla oli tuo vielä kädessä haaleana jälkenä, mun versioni katosi yön aikana kädestä, vaikka tuo liner yleensä pysyy mun ihossa kiinni kuin syöpä. 

Nyt mun pitäisi vielä siivota täällä huoneessa vallitseva kaaos jonnekin (en edes uskalla katsoa mun vaatekaappiin) ja nopeasti ehkä vilkaista mitä läksyjä on huomiseksi. Ensimmäistä kertaa täällä ollessani olen vastuussa pikkuisen kouluun viennistä (I know, olen onnellinen, jonka ei tarvi herätä silloin seitsämältä aamulla joka päivä) ja joudun heräämään aikaisin. Tuntuu, että tämä viikko lentää taas ohi silmien ja ensi viikon loppuna lennänkin jo suomeen. Hullua miten nopeasti aika kuluu. 

Tietysti meenasin unohtaa kirjoittaa jopa siitä, mistä oikeasti halusin kirjoittaa: itsenäisyyspäivästä ja suomi-ikävästä, taikka sen puutteesta. Tottakai illalla vähän sweadish meatballseja kokkaillessani oli sellainen olo, että mielummin voisin istua porukoiden sohvalla syömässä juustotarjoitinta ja katsomassa linnan juhlia, mutta muuten ei haitannut olla poissa suomesta. Niin kuin joka joulu, juhannus, uusi vuosi ja you name it -typerä juhla, mua ärsyttää facebook-feedin "happy independence day!" viestit mutta joo. Se, mikä mut sai ikävöimään oli se, että kaikki pitivät tarpeelliseksi ilmoittaa mulle, että eilen satoi etelässäkin se ensilumi kun sitä niin vannoin ja vakuutin tarvitsevani jouluksi. Jokainen joka tuntee mut, tietää, että ensilumi on mulle suunnilleen koko vuoden kohokohta ja siinä vaiheessa kun taivaalta alkaa hapuilemaan edes jotain lumeksi laskettavaa, olen onneni kukkuloilla vaikka kuinka pitkään - vaikka kuinka se moska kastelisikin kengät läpimäriksi. Sitä tunnetta kaipasin eilen, mutta toivon että kahdessa viikossa suomessa ehdin kokemaan vielä muutamat märät kengät ja sotkeutuneet ripsivärit. Täällä nimittäin on satanut vettä nyt viitenä viimeisenä päivänä ihan tarpeeksi ja sateen kastelemat kengät nyt ei ole sama asia kuin lumen kastelemat.

2 kommenttia:

  1. Mä olen myös ihan täpinöissäni aina ensilumen tullessa - ihan sama miten vähän ja millaisessa muodossa! Täällä saatiin onneksi tiistaina vihdoinkin lunta - ihan vähän vaan, eikä aluksi meinannut edes lumeksi tunnistaa, mutta silti! Toivottavasti se pysyis maassa edes jonkun aikaa nyt.. ja toivottavasti Suomessa on sit enempi lunta, kun sinne 19. päivä pääsen! n_n

    VastaaPoista
  2. Lumi: minäkin niin toivon, että suomessa pysyisi lumet maassa. Tosin otan ihan minkä tahansa myrskyn tai loskan tai muun, kunhan sen lumeksi voi vain määritellä, koska minä kaipaan talvea ja lunta :D

    VastaaPoista