27.1.2012

Ihanakamala viikko

Jos mun kuluneen viikon tiivistäisi yhteen sanaan, olisi se ärsytys. Voi piru miten ihmistä voikaan pänniä näin paljon yhden viikon aikana. Eilen aamulla olin poikkeuksellisen happyhappyjoyjoy tuulella vielä pari tuntia kun sain rauhassa istua sohvalla ja naputtelin tänne postausta padilläni samalla seikkaillen kaikkien meidän telkkarin eri musiikkikanavien välillä. Sitten kun - postauksen jo julkaistuani - yritin sitä muokata, koska jostain syystä tuo oli taas heittänyt koko tekstin yhteen pötköön ja hävittänyt kaikki enterini, päätti blogger niiden kadonneiden entereiden lisäksi heittää koko tekstini jonnekin bittiavaruuden kaukaisimpaan nurkkaan, kauas, kauas minun ulottumattomiin. Kyllä, otti päähän... ja siitä se syöksykierre sitten taas alkoikin. Jee!

Meillä oli mama kotona koko alkuviikon (maanantaista keskiviikkoon), mikä tarkoitti taas sitä, että oma olo oli välillä enemmän tiellä kuin avuksi. Tottakai se haluaa viettää aikaa lastensa kanssa kun on kotona ja normaalisti tekee pitkää päivää, mutta välillä tuntui, että siivottuani keittiön ja tehtyäni kaikkea mahdollista "tärkeää" olo oli vain enemmän kuin olisin tiellä kuin tarpeellinen. Oikeasti ei saisi valittaa silloin kun joku toinen kokkaa sun puolesta ja sanoo, että kahvittele vain kavereidesi kanssa pidempään keskustassa jos haluat, kyllä minä voin hakea lapsen koulusta ja olla sen kanssa täällä ennen kuin tulet kotiin. Helppoa mulle, eikä saisi valittaa.

Eilinen kuitenkin oli ihan täysi katastrofi päiväksi kun meillä koko talo oli huonolla tuulella. Host mama oli tottakai kipeä, mutta myös erittäin kärttyinen, jolle sitten kaksi lapsista piti mykkäkoulua. Mulla tuntui menevän joka ikinen pienen pieni asia täysin päin kuusia ja risuaitoja ja purin huultani koko päivän, että ulkoisesti näyttäisin ihan ihmiseltä, vaikka sisällä hiukan kiehuikin. Eli meillä suloisesti neljä kuudesta talossa asuvasta kärsi känkkäränkkä-kohauksesta ja tunnelma oli kyllä sitten sen mukainen.

Tänään onneksi on ollut jo huomattavasti parempi fiilis jokaisella, eikä tarvitse varoa miinoja kentällä ja odottaa vaan, että kohta räjähtää. Maailman paras juttu on se, että huomenna alkaa viikonloppu, mikä tarkoittaa piiiiiiitkiä yöunia kumpanakin päivänä ja lähinnä pelkkää rentoutumista ja ihan vaan elämästä nauttimista. Kuulostaa hyvältä.

ps. näin kun jälkeenpäin tämän luin niin kuulostaa kun valittaisin taas maailman olemattomimmista asioista, mutta jokainen kai tietää ne päivät, jolloin kaikki mandariinin kuorimisesta lähtien tuntuu vain menevän pieleen. Sellaiset päivät jolloin ihan kaikki pännii, vaikka heti kun niitä yrittää sanoiksi pukea ja toiselle selvittää, tuntuvat ne pikkujutuilta? Eilinen oli juuri sellainen päivä.

4 kommenttia:

  1. Voi kyllä, mä vielä yleensä tiedän heti aamulla sängystä noustuani, että tänään olis ehkä kannattanut jäädä peiton alle piiloon... Ja pahinta on, jos samaan aikaan joku muu samassa taloudessa asuva on huonolla tuulella >.<

    Mä vaan laskin tän viikon päiviä siihen, kun mun tän hetkinen hoidokki aloittaa tarhassa, ja alan sitten hoitamaan sen pikkuveljeä.. isoveli on ah niin ihanasti juuri uhmaiässä, ja aina välillä on saanut hermoja kiristellä ihan urakalla. Tuo pienempi kaveri on puolestaan sellanen herra päivänsäde suurimman osan ajasta. Tosin ehkä kuolen, kun joudun sitten aloittamaan työt aina aikaisemmin, kuin mitä tähän asti, mutta josko siitä selviäis... D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, on muuten tappavinta olla pahalla tuulella kun joku muu on samaan aikaan ja KAIKKEIN pahinta on se, kun olen täällä töissä, enkä sitten saakkaan kiukutella sellaisella äkspoks-asenteelle samalla lailla kun saisin vanhemmille, sisaruksille tai poikaystävälle kiukutella, vaan pitää vain yrittää purra huulta, hengittää syvään ja olla hiljaa...

      toivottavasti sulla ja pienellä päivänsäteellä menee hyvin siellä, onneksi itseni ei missään vaiheessa ole tarvinnut uhmaikäisen kanssa työskennellä :D

      Poista
  2. Hei! :) Oon seurannut alusta asti tätä sun blogia ja kynsiblogiasikin olen seuraillut jo jonkin aikaa. Kirjoitat mielenkiintoisesti ja hyvin, joten pitempiäkin tekstejäsi on mukava lukea. :)

    Kaikilla on välillä noita päiviä, ettei mikään onnistu. Mutta toivottavasti seuraava viikko olisi parempi! :)

    tv. Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti, ainakin kommenttisi piristi kovasti viikkoani! Seuraava viikko alkoi katastrofilla, katsotaan miten se jatkuu :D

      Poista