18.1.2012

No way I'm coming up with a title for this one!

Näköjään päivitin viimeksi viikko sitten, hups. En tiedä tosin onko vieläkään tapahtunut mitenkään hirveän paljon mitään maininnan arvoista, mutta yritetään nyt jotain kirjoittaa kun mut on kerran revitty sängystäkin tuntia aiemmin kuin normaalisti keskiviikkoisin... (kiva herätä yhdeksältä aamulla puheluun kun näen host isän soittavan kännykkääni... Ensimmäinen ajatus "olen nukkunut pommiin" seuraavaksi tajusin, että se on mahdotonta kun tällä kertaa mulla on kyllä ollut herätykset päällä ja seuraavaksi huoli siitä, että jollekin lapselle on tapahtunut jotain. Paljon sitä ihminen ehtii ajatella ennen kuin saa puhelimen nostettua korvalle saakka. Onneksi joku on vain tulossa korjaamaan meidän lämmitystä tänään kun koko talo on ollut pieni pakastin tässä muutaman päivän ja sen piti vain kertoa mulle muutamana juttuja liittyen siihen. Noh, ainakaan en ollut nukkunut pommiin, mutta mielummin olisin kyllä nukkunut vielä tunnin verran).

 Viime torstaina sen sijaan nukuin pommiin. Olin aivan täysin unohtanut laittaa herätyskellon soittamaan aamulla ja havahduin unestani klo. 12:24. Mun ei onneksi tarvi viedä lapsia aamulla kouluun, joten normaalisti ainoa mitä pitää tehdä, on kiskoa itsensä sängystä puoli kymmenen aikaan ja lähteä kielikurssille. Noh, sitä ei sitten torstaina tapahtunut vaan vietin laiskan iltapäivän kotona kahden vanhimman lapsen kanssa, jotka oli kotona kipeenä ja host isäkin täällä pyöri. Sain siltä aika makoisat naurut kun ilmoitin ihan suoraan, että nukuin pommiin, hups. Illan vietin kotona meidän pikkuisen kanssa, joka nostatti kuumetta itselleen koko ajan korkeammaksi ja kun vihdoin kahdeksan jälkeen pääsin lopettamaan työt, hyppäsin vielä junaan ja suuntasin viettämään laatuaikaa Starbucksiin juustokakun ja mahtavan seuran kanssa. Harrastettiin people bongailua ikkunasta kadulle ja unohdin jo kuinka monen ihmisen huomio saatiin kiinnitettyä. Tehtiin pieni iltakävely joen rannassa ja puolen yön jälkeen palasin kotiin. (ongelmien kanssa taas kerran, tottakai, voisin kirjoittaa jossain vaiheessa pitkän avautumisen Pariisin Rer-junista ja niiden kummallisuuksista).

 Perjantaina jopa heräsin silloin kun piti ehtiäkseni kouluun. Ainoa vaan, että tiesin pikkusen kipeytyneen edellisenä iltana ja en tiennyt onko se parantunut vai ei. No eteisessä oli lapsen koulureppu, mutta ketään ei ollut kotona. Nopea puhelu host mamalle, joka ihmetteli, ettei miehensä ollut infonnut mua mistään, mutta kertoi lapsen olevan isänsä kanssa hammaslääkärillä (tulehdus hampaissa) ja totesi vain, että lähde kouluun, mies voi hoitaa lasta siihen saakka kun tulen takaisin, jos se ei mua erikseen ole pyytänyt jäämään kotiin. Kävinkin koulussa, eikä mun loppuviimein tarvinnut ees aloittaa töitä paljoa aiemmin kuin mitä normaalisti. Illalla leivottiin ready-from-the-box suklaakakkua ja onnistuttiin vähän pilaamaan myös se, friday the 13th for sure... Aika saavutus onnistua pilaamaan jotain, mihin pitää lisätä vain vettä, öljyä ja munia, mutta meiltä se onnistui. Korjattiin mokamme paljolla frostingilla ja kuulemma kakku oli ollut kaikkien mielestä tosi hyvää. Host isä oli kadonnut pojan kanssa jo aiemmin viikonlopuksi pois kotoa ja mama teki saman tyttöjen kanssa illaksi johonkin koulujuttuun, joten sain nauttia yksin talon herruudesta: katsoa Two and a Half Men maratonia sohvalla, syödä pastaa ja ottaa piiiiiiitkä tulikuuma suihku. I know for sure kuinka viettää villi perjantai-ilta. Muistaakseni tähän kuului myös ajoissa nukkumaan menemistä ja muuta hurjaa.

 Ihan hyvä vaan, koska lauantaina kaikki väsymys oli poissa. Lähdin nopeasti käymään keskustassa alennusmyynnissä, koska mulla oli pari juttuja, jotka oli pakko käydä ostamassa. Sen jälkeen nopea palaaminen kotiin ja hetken jälkeen suuntasinkin taas kohti eteläisiä lähiöitä kaverin sängylle koomailemaan ja olevinaan itseään illaksi valmiiksi laittamaan. Olin aivan äärimmäisen pissed off yhdelle tytölle, joka ei ikinä tee mitä lupaa, mikä oli jo tosi huono alku illalle. Muutenkaan meidän ilta ei ollut mitenkään kovin onnistunut. Alku oli hyvä, tehtiin pieniä juttuja, jotka ei ehkä kilpaile 'vuoden paras päätös' luokassa fiksuutensa suhteen, mutta sellaisia, joille varmasti nauraa vielä vuosien päästä ja ajattelee, että 'silloin joskus Pariisissa tehtiin niin'. Ilta tosin oli todella laskevaa laatua ja yön pikkutunneille päästessä tarpeeksi moni asia oli saanut meidät pahalle päälle ja oli vain parempi lähteä takaisin kotiin ja paeta peiton alle pahalta maailmalta.

 Seuraavana aamuna oli kiva herätä kun huomenten vaihtamisen (ja 'I was sure you slept in paris again' kommenttejen jälkeen) host maman ensimmäinen kysymys oli 'me mennään mäkkiin, lähdetkö mukaan'. Mielelläni, hangover ruokaa, vaikka mulla ei ollut pientäkään krapulaa, väsytti vain vähän. Sen jälkeen sain kyydin suoraan juna-asemalle, mistä junalla keskustaan ja kaverin seuraksi kun se kävi syömässä samassa lafkassa, jossa juuri itse olin syönyt. Ikuisuus pelkkää hengailua ja juttelemista, jonka jälkeen leffateatterille sunnuntaikoomailua jatkamaan. Leffaksi valikoitui Hugo Gabret, joka oltiin haluttu nähdä jo jonkun aikaa. Jouduttiin istumaan eturiviin, mikä oli muuten aika tappava asento, piti istua paikallaan pää kallellaan penkkiä vasten tosi rennosti sillon kun kaikki oltiin tosi väsyneitä. Taidettiin kaikki nukahtaa ainakin kerran leffan aikana, mutta ei kyllä taidettu kukaan oikeen ees tykätä siitä kovasti ja ainakin itse pysyin ihan kärryillä juonesta vaikka vähän missasinkin. Jos olet väsynyt ja menet leffaan, älä vaan valitse paikaksi eturiviä!

 Maanantaina alkoi taas normaali työviikko kaikkine ihanine mutkineen. Käytettiin koko ilta siivoamalla pienimmän huonetta, jossa oli vieraillut vähintäänkin hurrikaani viikonlopun aikana. Minun ei onneksi tarvinnut kokata host isän kokatessa jotain vähän hienompaa keskimmäisen lapsen synttäreiden kunniaksi. Nyt meillä on sitten kaksi teini-ikäistä talossa, jee! No okei, mun kanssa ollaan kyllä edelleen kavereita ja mua totellaan, mutta muuten, noh...

 Tiistaina lazy morning, jolloin torkutin vain kelloa pari tuntia sängyssä. Onneksi kaverilla oli sama ongelma ja meidän kahvideitit keskustassa peruttiin. Sen sijaan kokkailin kotona lounasta vanhimman lapsen kanssa, joka oli taas kotona kipeänä ja siivosin vihdoin myös huoneeni. Ilta oli juuri niin normaali kuin aina ennenkin lautapelien, läksyjen, lasten kuljettamisten ja ruoanlaiton parissa ja hyppäsin taas töiden loputtua junaan ja matkasin Pariisiin niille kahvitreffeille, jotka peruuntui päivältä. Kahvikupit Starbucksista matkaan ja kävelyä pitkän matkaa jossain päin Pariisia, päädyttiin jollekin aukiolle ja toteutettiin meidän 'otetaan vaan bussi ja päädytään johonkin' suunnitelma. Päädyttiin onneksemme juna-asemalle, josta lähtee mun junat ja haaveiltiin lähteviä junia katsoessa mm. Strasbourgista ja kaikista muista paikoista Pariisin ulkopuolella. Päätettiin että tässä joskus pian, mennään vain sinne ja ostetaan liput ja katsotaan minne päädytään. Pieni seikkailu.

Nyt olen taas valmis ehkä uuteen keskiviikkoon ja pitkään edessäolevaan päivään. Tunti vähemmän unta kuin normaalisti ei selvästi sovi mulle, mutta eiköhän tämäkin päivä kulu nopeasti ohi kunhan vain saadaan tämä kunnolla alkamaan. Anteeksi, että tästä tuli taas tällainen vuosisadan romaani, mutta tulipahan kerrottua vaihteeksi myös vähän myös siitä arjesta, jota täällä elän.

4 kommenttia:

  1. Sulla kuulostaa kyllä olevan ihanaa siellä : )
    Pystyisitkö tekemään kuvapostauksen jossa esittelisit sun kotia siellä (toki host-vanhemmat voi olla vähän einiininnokkaita että heidän asuntoaan netissä kuvien kera esitellään:'D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun elämäni hymyilee täällä kyllä todella kovasti mulle ja olen onnellinen (:

      Ja kuvilla en valitettavasti tätä taloa esittelisi (en, vaikka perhe olisi ihan ok asian suhteen), koska mun mielestä se loukkaa vähän liikaa toisten yksityisyyden rajoja. Omaa huonettani voin kyllä jossain vaiheessa näyttää (:

      Poista
  2. Miten epäreilun helpolta voi arki kuulostaa? Meikä täällä herää seittemän aikoihin, veivaa lapset kouluun, siivoaa, hakee pojat lounaalle, vie takaisin, parina päivänä viikossa siivoaa vielä vähän lisää, hakee pojat koulusta ja ruokkii ne ja hengaa niiden kanssa päivästä riippuen puolesta tunnista tuntiin ennenkuin koittaa vapaus. :D Ainiin ja keskiviikko on 9 tunnin työpäivä. Siltikään se aupparin normi 30 tuntia ei aivan aina tule täyteen, miten sulla?

    VastaaPoista
  3. Oi voi kun sulla kuulostaa rankalta! Mulla, noh, rehellisesti sanottuna tiedän että, mulla on todella rento työ ja loppuviimein tosi helpot työtehtävät. Aloitan työt aina puoli viideltä hakemalla tuon meidän nuorimman koulusta ja sen sitten välipalatan, tehdään sen läksyt ja leikitään millon mitäkin, kunnes yleensä seiskan jälkeen alan kokkailla illallista ja pistän lapsen samalla suihkuun yms. Vähän päivästä riippuen teen töitä jonnekin 20:30-21:30 saakka, joskus tosi harvoin saatan joutua hakemaan yhden lapsen harrastuksistaan vasta kymmenen aikaan, mutta siis 4-5 tuntia periaatteessa per päivä + keskiviikkona sitten sellainen 10 tuntia vähintään. Siihen päälle 1-2 tuntia silitystä viikkoon, niin kyllä se alkaa lähennellä sitä 30 tuntia viikossa, mutta suuri osa tuosta on sitten enemmän sellaista aikuisena kotona olemista kuin varsinaisesti mitään leikkimistä ja puuhailua kun lapset on sen verran vanhempia jo. Ehkä se sit vähän kompensoituu sillä, että laitan päivällistä kuitenkin päivittäin, mutta noh, niin kuin jo sanoinkin, mulla kyllä on helppo työ ja aina rento meininki ja tiedän olevani onnekkaassa asemassa (:

    VastaaPoista