11.1.2012

Wednesday, for the seventh time

Mä olen aloittanut ehkä kymmenenä keskiviikko-iltana postauksen siitä, millainen mun perus arkipäivä au pairina on. Jotenkin aina kyllästyn kesken kirjoittamisen (tulen aina siihen tulokseen, että ei sitä kukaan jaksais lukea) ja jättänyt sen kesken. Jos nyt saisi koko päivän käytyä läpi...

Mullahan on siis kahdenlaisia arkipäiviä täällä: keskiviikkoja ja muita päiviä. Ranskan on siitä hassu maa, että täällä ala-asteella ei ole lapsilla koulua keskiviikkoisin ollenkaan, joten meillä nuorin papana on kotona koko päivän mua ihastuttamassa ja vihastuttamassa, riippuu vähän päivästä tosin aina. Sen lisäksi meillä on meidän ihana siivooja puolet päivästä häärimässä ympäriinsä, jonka kanssa ei oikein vieläkään omata yhteistä kieltä. Mutta kuitenkin tänään:

5:35 herään "olen nukkunut pommiin" -oloon ja tajuan, että saan jatkaa unia vielä neljä tuntia. Nautin siitä.

9:45 kiskon itseni sängystä ylös, puen päälle ja meikkaan kevyesti päivää varten. Normaalisti hiivin meikittä yökkäreissä yläkertaa, mutta tällä kertaa pistin lapsen käymään suihkussa jo eilen illalla, joten mulla ei olisi sitä normaalia vartin pukemis ja meikkaustaukoa myöhemmin ja jos halusin näyttää joltain muulta kuin suohirviöltä koko päivän, piti heti ensimmäisenä tehdä jotain asian eteen.

10:05 hypin yläkertaan, yritän jutella vähän meidän siivoojan kanssa, paistan itselleni kaksi munaa aamupalaksi ja linnottaudun sohvalle appelsiinimehulasin kanssa selaamaan telkkarin about 200 kanavaa läpi etsien jotain, mitä tekee mieli katsoa ja joka on sitten sellaista, jota 9-vuotiaskin voi katsoa kanssani (koska en halua, että alan katsomaan jotain tosi kivaa juttua ja joudun luovuttamaan puolen tunnin päästä kun lapsi herää, jos se ei ole lapsille soveltuvaa, joten yleensä etsin jotain, mitä kumpikaan meistä ei vihaa). Tänään ainoa siedettävä vaihtoehto oli Crossroads, joka joskus silloin pikkuteininä tuli pari kertaa katseltua

10:30 lapsi herää, paistan tällekin munan aamupalaksi ja vaihdetaan disney kanavalle. minä pelaan Tiny Toweria puhelimellani samalla kun annan lapsen heräillä ja nauttia lazy morningista

12:00 lapselle vaatteet päälle, vähän järjestelyä sen huoneessa, että siivooja pääsee imuroimaan sinne ja vaihdan itse takaisin hellan ääreen, kokaten meille lounaaksi lohta ja ratatouille-kasviksia. Syödään vähän ennen yhtä lounasta ja yritän tentata hetki sitten heränneeltä 12-vuotiaalta lapselta sen vointia, pojan jäätyä päiväksi kotiin vatsakipujen takia.

13:00 tehdään 9-vuotiaan kanssa sen läksyt loppuun, opetallaan ranskalaisia runoja ja makoillaan tämän sängyllä hetki, ennen kuin vaihdetaan alakertaan meidän oman pikku soapfactoryn pariin. Lapsi oli siis saanut lahjaksi "saippuantekovälineet", eli jotain valmista saippuamassaa, jonka sulattamalla ja siihen tuoksua ja värejä lisäämällä ja muottiin kaatamalla sai itse valmistettua saippuoita. Nyt meillä on 10 kirkkaanväristä saippuaa, jotka haisee varmaan kuuhun saakka. Hoin lapselle siis 2 tuntia lähinnä sitä "ok... no, no, no honey...! the instructions tell you to put only five drops of the scent in your soap, it's way too much" ja no, ne on nyt aika vahvasti värjättyjä ja hajustettuja saippuoita, mutta ei se mitään...

15:30 kun ollaan saatu meidän saippuasotku siivottua keittiöstä (tai siis kun minä olen saanut ja lapsi on käyttänyt sohvaa trampoliinina sen ajan) vaihdetaan alakertaan ottamaan erä Mario Cartia kun odotellaan tytön kaveria meille neljän aikaan. Totuushan on se, ettei sen lapsen äiti ole koskaan ajallaan missään, vaan aina vähintään puoli tuntia myöhässä. Myös tuo poika liittyy meidän seuraan pelaamaan hetkeksi ja oikeasti alan jo itsekin pitämään tuosta cartista, nyt kun yleensä sijoitun jo lasten jälkeen kolmannelle sijalle kilpailussa enkä aina viimeiseksi. 16:53 lapsen kaveri sitten vihdoin tulee ja otetaan vielä yksi nelinpeli yhdessä ennen kuin passitan tytöt vaihtamaan jumppakamppeet päällensä, ottamaan vähän välipalaa, letitän kummankin hiukset ranskanleteille ja noin klo 18:10 lähden ajamaan ne urheilukompleksille.

18:22 jotenkin satutaan aina saapumaan pukuhuoneeseen 18:22 kun lapsi kysyy aina kelloa siinä vaiheessa. Sanon heipat tytöille, hyppään autooni ja yleensä tässä vaiheessa vastaan päivän aikana tulleisiin viesteihin tai puheluihin ennen kuin ajan takaisin kotiin. Tekstiviesteihin saatan vastailla välillä päivän aikana kavereille jos on hiljaisia hetkiä, mutta puhelimessa en koskaan puhu, ellei jollain tunnu olevan täysi kriisi päällä ja pakko saada nopeasti vaihtaa ainakin pari sanaa.

18:35 saavun takaisin kotiin ja host isä on palannut myös, joten mun ei tarvitse pahemmin enää puuttua lasten tekemisiin. Hengailen sohvalla puhelimella nettiä selaillen ja samalla hiukan keskittyen telkkarissa pyörivään Disney kanavaan, jota 12-vuotias katsoo.

20:00 koska nuorimmaisen jumppa loppuu vasta puoli yhdeksän aikaan, syödään me kaikki keskiviikkoisin vasta suunnilleen silloin puolen aikaan, joten kun lapsen kaverin isä sen kotiin heittää, se voi liittyä meidän seuraan. Kahdeksan aikaan aloin siis keitellä tuorepastoja ja availla muita left over juttuja pöydälle odottamaan valmiiksi lämmitystä. Yleensä keskiviikkoisin se on host isä joka tekee illallisen kun olen aina jo jotain kokannut lapsille lounaaksi, mutta tänään hoidettiin homma yhdessä. Puolen aikaan syötiin ruokaa, istuttiin hetki pöydässä, autoin siivoamaan suurimmat jutut pois ja tiskasin mitä keittiössä oli tiskejä sillä hetkellä.

21:17 koin tehneeni oman osuuteni tältä päivältä, joten sanoin hyvät yöt ja hipsin alakertaan omaan huoneeseeni, koska olen nähnyt Greyn anatomiat monesti, joita muut jäi telkkarista katsomaan. Plus se, että rakastan GA:ta ihan kuuhun ja takaisin ja en tykkää katsoa sitä ton lääkärimiehen kanssa, joka aina puhisee niissä kohdissa, mitkä on kaikkein mahdottomimpia in real life. Greyn Anatomia on ihanuudessaan pyhä asia ja vaikka tiedän, että käytännössä kaikki mitä siinä tapahtuu, on ihan täysin utopistista, ei se haittaa, koska se ei ole oikeaa elämää. Kirjoittelin tätä postausta ensiksi puolet, kävin sitten suihkussa ja nyt suihkunraikkaana kirjoitin romaanini loppuun. Kohta aion lakata vielä kynnet, katsoa pari jaksoa 2 Broke Girlsiä taikka Two and a Half Meniä ja lisätä käsiini rasvaa joka toinen minuutti, kun ne ei oikein ole tykänneet hyvää siitä, miten paljon tänään olen vedellä lutrannut (aamiainen, lounas ja päivällinen tiskeineen + 10 eriväristä saippuaa, jolloin se sekoituskuppi piti tottakai pestä aina joka saippuan jälkeen).

Melko perus keskiviikko siis. Yleensä tosin keskimmäinen lapsista on myös koulussa ja sillä on harrastusta 18-20, mutta siitä en yleensä joudu huolehtimaan, kun usein host isä tulee jo kotiin kahden aikaan iltapäivällä, jolloin minä huolehdin tytöt jumppaan ja se huolehtii pojasta.

Nyt siis siirryn mariannesuklaalevyni viereen makoilemaan ja nauttimaan, unohtamatta kuitenkaan tehdä kotiläksyjä ranskankurssillekaan, jonne huomenna pitäisi taas suunnata. Katsotaan kuinka kauan menee ennen kuin ehdin kirjoittaa sitten normi maanatai/tiistai/torstai/perjantai -postauksen, kun niissä on yleensä ainakin edes vähän fiksumpaa sisältöä.

2 kommenttia:

  1. Hirveän paljon tunnut antavan lasten katson telkkaria ja pelailla pelejä... onko vanhemmat ok tuon kanssa? Ettekö koskaan ulkoile puistoissa tai askartele tai tee mitään muuta ns. kehittävää?

    VastaaPoista
  2. Ano: se on hyvä, että kerron yhdestä päivästä ja heti olet sitä mieltä, että ei tehdä mitään kehittävää. Meillä pysyy telkkari käytännössä kiinni viikolla muina arkipäivinä, joten keskiviikkona kun tuolla nuorimmalla on vapaata, saa se katsoa vähän sitä telkkaria ja pelailla mun kanssa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu. En lopulta näe, että hiukan yli tunti telkkaria + saman verran wiitä on nyt kovin paljoa kun päivän aikana ollaan mm. askarreltu niitä saippuoita jo ja urheilua tulee lapsella harrastuksissa saman verran kuin mitä telkkarin edessä on päivän aikana viihdytty...

    VastaaPoista