31.1.2012

While the city sleeps, we rule the streets

Viime viikon äkspoks-ärhentelyn jälkeen olin sitä mieltä, että tämän viikon on pakko olla huomattavasti parempi. Noh, tottakai se alkaa melkein pommiin nukkumisella (kymmenen tunnin yöunet ja silti ei meenaa saada itseään revittyä sängystä) ja kiireessä itsensä meikkaamisella. Aika luonnonlapsi lookilla ovesta pihalle, kun tottakai laukkuakin piti aamulla kaikessa kiireessä vaihtaa, ja junaan, joka ottaa ensiksi puoli ikuisuutta keskustaan päästäkseen ja päättääkin ajaa juna-asemalle, jolla sen ei pitäisi edes pysähtyä. Matkustajille ei ilmoitettu mitään ja palokellot alkoi soida, kun pääsi astumaan junasta ulos. Sellainen alku päivälle ja viikolle sitten. Onneksi päivä on muuten ollut ihan kiva, vaikka mun kärsivällisyys tämän kaupungin RER juna systeemiä kohtaan alkaa kadota hitaasti mutta varmasti.

Perjantaina pidin sen rauhallisen koti-illan niin kuin oli tarkoituskin. Syötiin tyttöjen kesken pitsaa ja juustokakkua, eli mässäiltiin oikein kunnolla ja katsottiin I Don't Know How She Does It. Huono leffa, mutta muutama hyvä vitsi. Kärsin maailman suurimmasta pääkivusta, joten vaihdoin ajoissa suihkun kautta nukkumaan, koska seuraavana aamuna olin luvannut "babysitata" pari tuntia. Mut myös pistettiin katsomaan Paranormal Activity 3:n traileri (katsoin sen toinen käsi silmien peittona, toisella kädellä meidän 9-vuotiasta kylkeeni puristaen kun ei tiedetty kumpi pelkää enemmän), ja edelleen mama on sitä mieltä, että mun on katsottava se leffa niiden kanssa. Truth to be told, se ei näyttänyt trailerin perusteella niin pelottavalta, mutta olen varma, jos mut pistetään katsomaan se, kuolen pelosta vielä viidenkin vuoden päästä.

(Perjantai-iltana muuten repeilin aika pahasti ajatukselle siitä, jos puhelimeni sillä hetkellä olisi viety jonkun toimesta, olisi mulla ollut aika paljon selittelemistä miksi siellä on tuoreimmissa tekstiviesteissä "tuutko nukkumaan mun viereen tänä yönä" viestejä ranskaksi ja kuvia paidattomasta miehestä jolla on aika tappavan hyvä vartalo... Ensimmäiset olivat ihan vaan kaverilta, joka olisi halunnut uniseuraa, jälkimmäiset mun seuraavan illan supposed to be -deitiltä, jonka personal trainerin kanssa päädyin puhumaan puhelimessa yhtenä yönä, ja joka oli sitä mieltä, että olisin kuin sulaa vahaa ja valmis treffeille, jos näkisin ne lihakset. En ihan aina ymmärrä miesten logiikkaa...)

Lauantaina heräilinkin uuteen päivään jo yhdeksän aikaan (eli ihan liian aikaisin), katselin laiskana jakson Desperate Housewivesia sängyssä ja nuorimman herättyä kiipesin yläkertaan tekemään sille aamupalaa. Ehdittiin viettää vain vajaa tunti keskenämme ennen maman palaamista kotiin ja olin taas vapaa. Meikkasin itseni pikaisesti ja hyppäsin junaan kohti pariisia ja suomen suurlähetystöä. Paikan päällä kirjoitin numeron lappuun ja ensimmäistä kertaa ikinä äänestäessäni tiesin, että äänestän juuri sitä ihmistä, joka on oikea, aiemmissa vaaleissa kun on menty vähän hakuammunnalla kun yksikään ehdokas ei vain ole ollut omissa silmissä se paras. Kansalaisuusvelvollisuuden täyttämisen jälkeen - ja lähetettyäni iskälle pari hähähähää, äänestin sun kultapoikaasi vastaan -viestiä - suunnattiin shoppailemaan La Defenseen, missä kuluikin helposti muutama tunti.

Rakastuin alennusmyynteihin siinä vaiheessa kun löysin -70% alesta laukun, jonka olisin halunnut jo syyskuussa, mutta päädyinkin toiseen samantapaiseen, eikä siinä vaiheessa budjetti riittänyt kahteen 60 euron laukkuun. Nyt kun toisen sai 17 eurolla, olin onnellinen. Tottakai olin sen verran myöhässä ja väärällä puolen pariisia, että jouduin lähettämään pojalle, joka mun illalla piti tavata, viestiä, että voidaanko nähdä hetken myöhemmin, mikä sitten johti siihen, että kyseinen idiootti ignorettaa puhelintaan koko illan, kunnes vähän ennen puolta yötä päättää soittaa, jolloin olin jo pitkän aikaa sitten tarttunut kavereiden tarjoukseen hauskasta illasta ulkona. Joku voisi kertoa mulle mikä siinä on, että ehdin nimetä sen ihmisen idiootiksi varmaan kuudesti vuorokauden sisällä ja siitä huolimatta jaksan riidellä sen kanssa puhelimessa puoli ikuisuutta kuin vanha aviopari. Ehkä ne on ne lihakset...

Ärsytyksissäni baarissa iskin silmäni yhteen poikaan, koska the best way to get over a guy, is to get under another one ja harrastin itselleni erittäin epätyypillistä tulin, näin ja voitin taktiikkaa sen suhteen, koska yleensä en tee aloitetta ikinä kenenkään suhteen. Ihan kirjaimellisesti en tuon quoten neuvoa noudattanut, mutta päädyttiin jatkoille sen kämpille parin muun ihmisen kanssa (oli supersiistiä olla kerrankin auton kyydissä ja ajaa läpi öisen Pariisin!) mutta nautin siitä, että pitkästä aikaa sain nukahtaa jonkun kainaloon samalla kun laskin toisen sydämmenlyöntejä. Seuraavana aamuna kun pojat vielä nukkui, istuttiin kaverin kanssa sohvalla ja naurettiin vain hölmöille jutuille. Tultiin siihen tulokseen, että voidaan lisätä taas yksi asia tekemiemme vähän hullujen asioiden listaan, mutta edelleen ollaan onnellisia ja tyytyväisiä jokaiseen vähänkään hulluun päätökseen. Väsymyksen takia sunnuntai kuluikin lähinnä sängyssä koomaten kun kotiin saakka pääsin, onneksi niin, koska sain nukuttua kunnon yöunet ja vaikka tänä aamuna väsyttikin silloin kun piti herätä (mulle on aivan sama nukunko kolme vai kolmetoista tuntia yössä, herääminen on aina yhtä tuskaista) olen ollut tänään tosi energinen ja ehkä tämä viikko lähtisi taas hyvin käyntiin.

Tänään mieliala on ollut tällainen:


Pariisissa lämpötila on nollassa.
Jos taivaalta sataa jotain nyt, se olisi lunta.
Mä en rakasta melkein mitään muuta maailmassa yhtä paljon kuin ensilunta.
Tule lumi, edes hetkeksi, voit sitten kadota ja tuoda meille kevään! 

Jos ensilumi sataa tännekin, hypin jossain kuudennessa taivaassa koko viikon, vaikka host isä varoittikin, etten halua lunta, koska koko kaupunki, liikenne, junat ja kaikki mahdollinen ei toimi. Minä vastasin vain siihen, että minä otan vaikka millaisen kaaoksen vastaan tähän kaupunkiin avosylin, jos se tarkoittaa sitä, että pääsen edes hetkeksi kosketuksiin sen lumen kanssa, jota rakastan enemmän kuin kuuta taivaalla. Cross your fingers siis, jotta saadaan kaaos tähän kaupunkiin aikaiseksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti