14.2.2012

Rolling in the deep


Mietin, että olisin vain jakanut tämän videon tänne ja jatkanut tämän fiilistelyjä seuraavan tunnin ja unohtanut kaiken muun koko maailmasta. I think I fell in love with Bruno Mars when I first saw an acoustic video of him singing Billionaire with Travis McCoy. I think I've fallen in love with him many times after that, mutta just nyt, se kaikki nostettiin ihan uudelle tasolle. Mä rakastuin tämän live-esityksen omaperäisyyteen ja istuttiin meidän teini-ikäisen kanssa tossa illalla sohvalla ja tuijotettiin vain luukku auki telkkaria ja hoettiin sitä, kuinka suuresti rakastuttiin tähän live-vetoon. Ei ole mun lempibiisi, toi jazz-tyyli on lähinnä hauska ja juuri sellainen, mikä grammyihin sopii, eikä mun mielestä ääni tule ulos ihan niin helposti kuin toivoisi, mutta silti, jokin iski.


Jatketaan taas kuvittamista puhelimen muistista löytyvillä jutuilla. Random asioita kuvailenkin näköjään. Tällä kertaa karkkea, jotka maistuu aika paljon kärkkäränkkä-karkeille, joita myytiin kun olin pieni. Kuka muistaa ne pienissä rasioissa myydyt pastillit, jotka oli tosi hyviä. Tai sitten olen ainut, joka muistaa, koska saattaa olla, että joskus pikkuisena - veikkaisin, että ikää olisi ollut jossain kolmen paikkeilla - päätin testata miten sellainen pastilli ja nenäni ottavat kontaktia. No hyvinhän ne ottivat, sen verran hyvin, että tätini joutui viemään minut sairaalaan karkki nenässä, kun ei se sieltä kotikonstein tullut ulos. Olenko maininnut, että olin aika hasardi lapseksi ensimmäiset 10 vuotta elämässäni ja mua sai kyllä käyttää lääkärissä useampaankin kertaan. Olen vain onnellinen, että ikinä en kovin vakavasti onnistunut itseäni telomaan, vaan monesta "sulla pitäisi olla molemmat jalat murtuneet tällä hetkellä" tilanteesta on selvitty säikähdyksellä... 


Torstaina meidän pikkuinen opiskeli verenkierrosta koetta varten ja tämä yksi läksyjen valvoja sai sitten inspiraation vähän omiin taideteoksiin. Kyllä mä siinä samalla piirtelin tälle harjoituskaavioita paperille, mutta ehtihän siinä vähän muutakin taiteilemaan. Tuli taas todistettua itselleni, ettei musta ole piirtämään mitään muuta kuin kukkia, jotka ei hyvällä tahdollakaan ole symmetrisiä. Well, hauskaa oli ja koko torstai kuluikin lapsen kokeisiin lukiessa ja nopeasti illallista kokkaillessa.


Perjantaina koulua pari tuntia. Oli hauskaa ja hyppäsin kerrankin melkein suoraan kotiin vievään junaan. Vaihdoin junaa lähiöissä, missä brittimies tuli kysymään multa neuvoa englanniksi. Papatin ihan sujuvaa enkkua sille varmaan viisi minuuttia kunnes se kiitti mua ja omat aivoni tekivät lakon. Vastasin vain hymyillen "de rien" ja karkasin paikalta, koska pienestä päästäni oli täysin kadonnut sanat "ole hyvä" englanniksi. Hoen tuota "de rien"iä niin usein, että näköjään ei tule enää muuta ulos. Muutenkin aivoni on tällä hetkellä niin umpisekaisin kaikkien kielten kanssa, etten tiedä itkeäkkö vai nauraa. Olen tällä hekellä siinä pisteessä, että unohdan miettiä aina välillä millä kielellä puhun, koska jutut tulevat vain ulos niillä sanoilla, jotka aivot ensiksi jostain nurkistaan hakevat. Hullun kivaa.

Perjantai oli normaali ja helppo. Minun pitää siis yleensä vain hakea nuorin koulusta kaverinsa kanssa, pitää niitä tunti kotona ja heittää ne jumpalleen. Sen jälkeen yleensä palaan kotiin, siistin keittiön ja saan itse rentoutua kunnes perheen isä tulee kotiin ja käytännössä aina heittää poikansa harrastuksiin, vaikka itse aina hengailen yläkerrassa siihen saakka, että jos mua tarvitaan voin tuon tehdä.

Viime perjantaina lähdin pitkästä aikaa ulos kavereiden kanssa, joten isän lähdettyä kuskaamaan lastaan harrastuksiin, nopeasti taioin itsestäni ihmisen näköisen ja heipat sanottuani karkasin junalla keskustaan ja kohti sushiravintolaa. Se paikka, minne haluttiin mennä, oli aivan umpi täynnä, mutta onneksi läheltä löytyi toinen paikka, jossa päästiin jopa halvemmalla ja sushi oli aivan taivaallista! Nomnom. En ollut saanut sushia taas pariin kuukauteen ja pitkästä aikaa se oli kyllä sellainen orgasmien ilotulitus suussa, ettei tosikaan. 

Jatkettiin aussibaariin jatkamaan iltaa, tanssimaan ja nauttimaan ihan liian monista shoteista ja drinkeistä. Ei näin. Pilkun jälkeen vaihdettiin vain baaria kahden paikan baarimikon kanssa toiseen saman ketjun baariin vähän kauempana - baari, joka on avoinna kymmeneen aamulla, selvä - ja jatkettiin meidän hauskaa yötä. Mulle kerrottiin vasta jälkikäteen, että se mies, joka oli mullekin useamman juoman tarjonnut, omisti koko ketjun baarit, joita taitaa olla Pariisissa neljä. Sellainen olisi ollut ihan kiva tieto jo siinä vaiheessa kun sille nopeasti juttelin.

Meillä oli maailman parhaat vitsit keskenämme toisen aussibaarimikon kanssa, koska pistin sen pelastamaan mut parin miehen iskuyrityksiltä. Lopputuloksena mun lintusormus siirrettiin mun vasempaan nimettömään ja loppuaamun olin uusille tuttavuuksille Annabel, onnellisesti naimisissa oleva pienen pojan äiti ja mun aviomieheni ei tykännyt siitä, että joku yritti tehdä tuttavuutta. Kyllä, juuri niin typerä juttu kuin miltä se kuulostaa, mutta meillä oli maailman hauskinta tätä juttua kertoessamme, eikä laskuhumalaisilla miehillä ollut vaikeuksia asiaa myöskään uskoa. Mä pidin siitä miten yhdeksän aikaan aamulla pariisi alkoi herätä meidän ympärillä kun jätettiin baari ja mun polttaessa tupakkaa, se sai mun maailman pyörimään hassulla tavalla. Tuntui hassulta nukahtaa suurkaupungin jo herättyä ympärilläsi, koska ikinä en ole niin myöhään/aikaisin seikkaillut Pariisissa. 

Lauantain vedin kahden tunnin "yö"unilla, mikä kuvasti sitä, mitä sain aikaiseksi koko päivän aikana. Kulutin aikaa koneella ja katselin tyhmiä telkkarisarjoja. Nautin siitä, että ei tarvinnut lähteä minnekään. Pysyttelin hereillä yhteentoista saakka illalla, milloin annoin itselleni luvan nukahtaa ja nukuinkin mukavasti reilut 13 tuntia putkeen.

Sunnuntaina harkitsin hetken jo keskustaan lähtemistä ihan vain kahville ja ulos päästäkseni, mutta ihan vain rauhoittuminen vei onneksi kerrankin voiton ja latailin akkuja rauhassa sängyssä makoillen, pitkän lounaan perheen kanssa syöden ja nauttien jo toista päivää putkeen siitä, ettei ollut suunnitelmia tai velvoitteita, joiden mukaan elää. Vaikka perjantain seikkailut olivatkin aika extreme meiningeissä, jäi viikonlopusta silti rentoutunut ja kiva olo. Tosin 13 tunnin yöunet edellisenä yönä takasivat sen, että sunnuntai-maanantai yön pyörin enemmän ja vähemmän levottomissa merkeissä sängyn pohjalla ja maanantaihin herääminen oli taas tasan yhtä ikävää kuin aina ennen. Koululle kävellessä päätettiin, että tänään ei kielioppisäännöt oikein jaksa innostaa ja vaihdettiin nokka kohti sitä sushiravintolaa, jossa ei oltu perjantaina saatu pöytää. Buffet-lounas ja sai valita mitä halusi syödä ja hintakaan ei päätä huimannut.


Oli muuten pirun hyvää. Tuo iso lautanen on siis yhteinen, jolta syötiin molemmat, eli puolet katosi omaan napaani ja puolet kaverin. Ei sentään ahdettu tuollaista määrää sushia kumpikin omiin nokkiimme. Ihan mukavasti on uusi viikko potkaistu taas kerran käyntiin ja kai tämä tästä taas nopeasti menee. Ainakin toivon niin, koska tämän viikon jälkeen alkaa lasten loma ja au pairin parin viikon piina kun täällä on kolme papanaa pyörimässä sun vastuulla melkein ympäri kellon. Kyllä mä edelleen näistä lapsista tykkään ja olen sitä mieltä, että mun työ on melkein liian helppoa siihen verrattuna, mitä se voisi olla, mutta siitä huolimatta, kun vaihdetaan siitä about neljästä tunnista / päivä siihen vähintään kymmeneen niin varmasti alkaa hermoja kiristämään hetken päästä. Mutta sitä ei saa miettiä vielä vaan keskittyä nyt tähän viikkoon. Ainakin niin haluan itselleni uskotella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti