23.3.2012

Part of me

"This is the part of me,
that you're never gonna ever take away from me"

Palasin takasin masis-oloistani eilen illalla kun istuin autossa ruokakaupan parkkiksella ja Katy Perry lauloi radiosta jotain, mikä taas sai mut nousemaan omille jaloilleni ja tajuamaan, että elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Tämän vuoden jälkeen melkein kukaan ei ymmärrä mun Pariisi-juttuja, mutta muistan nämä päivät aina elämäni parhaimpina. Eilen myönsin mamalle täällä, että "in august I thought that this would be one of the worst decicions of my life but instead I've loved every single minute of my time in france and I can't believe that I have to go back in few months". 

Koska en taaskaan ole ehtinyt kirjoittamaan viikkoon, aloitetaan siitä viime perjantaista mihin jäätiin. Meillä oli ihan superloistavat sushi-treffit kaverin synttäreiden kunniaksi ja megalomaanisen hauska ilta muutenkin. Istuttiin jollain autiolla sivukadulla rakennuksen ikkunalaudalla juoden vähän alkoholia, käytiin baarissa kääntymässä, mutta aika nopeasti kaveri haki meidät sieltä. Hyvä ilta kaikin puolin ja sain aukaistua pari umpisolmua, jotka olen täällä onnistunut ihmisten kanssa solmimaan. Lauantaina myöskin hyvä ilta, tai niin ainakin kuvittelin. 

Suunnitelmanahan on todella hyvä idea olla ulkona, bongata mies, joka selvästi haluaa jutella sulle ja antaa sen myös jutella. Sen kaveri tulee paikalle, joka haluaa tarjota meille väkisin drinkit viereisessä baarissa ja tottakai suostutte kaverisi kanssa, koska hei, tehän olitte juuri kertoneet miehelle olevanne vain lomalla pariisissa toista päivää ikinä. Meidän loma tekosyy toimi loistavasti pitkään illasta ja oli aika halpa tapa tulla humalaan (note to self for the second time in a month, whiskey, no matter mixed with what, is a bad idea, free or not...). Homma alkoi kusta vasta siinä vaiheessa kun mentiin klubille, josta sanottiin lukeneemme netistä hyvää, mutta siinä vaiheessa kun paikan työntekijät tulee sun luo pöytään juttelemaan sun kanssa, saattaa ehkä tyhmemmälläkin hälytyskellot soida päässä... Kerroin tuolle miehelle, jonka kanssa olin jutellut, koko totuuden ja se vain nauroi mulle. "Is that your way to get drunk cheaply?". Ehkä voisin koittaa joskus toistekin, mutta ei se kyllä meidän suunnitelma missään vaiheessa ollut. 

Ironistahan on se, että vielä sunnuntaina olin sitä mieltä, että viikonloppu oli ollut yksi parhaita koko pariisissaoloaikana, maanantaihin mennessä vihasin suunnilleen jokaista niistä ihmisistä, joiden takia se niin mahtava oli ollut... Hyvin menee.

Maanantai itsellä kului sängyssä kipeää kurkkua parannellen ja ilta tylsästi töissä. Tiistaina heräsin kaverin "sushille?" viestiin ja vietettiinkin mukava lounas sushipaikassa, jonka jälkeen taas kotiin ja töihin. Ikuisuuspitkä keskiviikko normaalilla kaavalla lapsen kanssa, samoin itseasiassa torstai.

Eilen, eli torstaina oli kielikurssin kielioppiosion viimeiset tunnit ja tänään sitten civilisation osuuden vikat tunnit. Viimeiset kolme kuukautta pariisissa mulla on sitten vain aikaa nauttia - tai vaihtoehtoisesti pääsykokeisiin päntäten. 

Mä sain viime torstaina aika pahan kriisin oman elämäni suhteen kun musta tuntui, että multa vedettiin matto ihan täysin jalkojen alta. Olin ihan pihalla ihan kaikesta mahdollisesta, mutta eilen vasta saatiin umpisolmua auki edes vähän. Sain pienen melt down kohtauksen meidän host mamalle kun se erehtyi kyselemään vähän vääriä kysymyksiä ja päädyin avautumaan sille pari tuntia illalla ihan kaikesta omaan elämääni liittyvistä jutuista. Lähinnä työjutuista ja siitä, etten tiedä mihin kouluun hakisin ja tämä kuunteli ja auttoi mua ymmärtämään ihan hirveän monta asiaa. Kun tiedän, että jos puhuisin oman äitini kanssa tästä asiasta, se vaan sanoisi kuuntelemaan sydäntä ja miettimään mikä on oikea ratkaisu. Täällä mama taas osasi kysyä juuri ne oikeat kysymykset ja sai mut miettimään paljon, mitä tulevaisuudelta haluan ja mikä tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Kun menin nukkumaan, mulla oli niin kevyt ja hyvä olo kun tuntuu, että näen tällä hetkellä paljon selkeämmin kaikki tulevaisuuden vaihtoehdot ja tulin taas kerran siihen tulokseen, että mulla on maailman ehdottomasti parhain perhe täällä ja ihmiset, jotka auttavat jaksamaan ja ymmärtämään silloin kun tuntuu, että olen aivan täysin hukassa. 

Sen lisäksi, että olo on sellainen kuin taakka olisi nostettu hartioilta, olen onnellinen (suurimmaksi osaksi) myös tästä kesästä, joka Pariisissa jo on. seuraavan viikon pitäisi lämpötilojen leikkiä vähintään +20 asteessa joka päivä ja kyllä, nautin ihan täysillä tästä säästä. Ei ole mitään mahtavampaa. Shoppailin tiliäni taas vähän tyhjemmäksi tänään ja rakastuin siihen, miten paljon kaupoissa löytyy keltaisia juttuja. Tällä kevyellä ja hyvällä mielialalla on varmasti hyvä lähteä tulevaan viikonloppuun ja toivoa, että taas kerran sunnuntaina olisi sellainen fiilis, että tämä on ollut paras viikonloppu ikinä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti