12.4.2012

MY house, in the middle of MY street

Viime merkinnässä olen näköjään taas vaihteeksi ollut rakastunut Pariisiin. Taidan olla sitä edelleen kun tässä just laskeskelin, että mulla taitaa olla täällä enää reilut 9 viikkoa jäljellä, joista yksi - ensi viikko - kuluu Kanarialla. Voi luoja. Torstai kuitenkin rakastin pariisia, koska hyppäsin töiden jälkeen vielä junaan ja suunnattiin yksille muutamille drinkeille juoruamaan ja nauttimaan illasta. Olin puolen yön aikaan hyppäämässä jo junaan kun kaveri ilmoitti, että sen junat ei kuljekaan, joten tarjouduin lähtemään pitään toiselle seuraa bussipysäkille ja syömään suklaata. 20 minuutin bussimatkan aikana kotiin ehdin jo katsella kaupungin autioita katuja ja mieli teki itkeä samalla onnesta ja myös kaipuusta jo valmiiksi, tulevaisuutta ajatellen. Kotiin pääsin vähän ennen kahta ja kömmin omaan sänkyyn turvaan, samaan aikaan kun yleensä normaalisti jaksan nukahtaa arki-iltoina.

Perjantai juoksi päivänä ohi ihan liian nopeasti. Mulla ei ikinä ole perjantaisin muuta tekemistä kun hakea lapsi sen kaverin kanssa koulusta, katsoa, että ne syö jotain ja heittää ne kuudeksi jumppaan. Sen jälkeen olla vain kotona kunnes vanhemmat tulee. Luin Catching Firen loppuun - got to be jonkunlainen ennätys jo multakin lukea kaksi tuon paksuista kirjaa viikossa, kun normaalisti väitän, ettei mulla ole aikaa lukea ikinä - ja meikkailin rauhassa. Keräsin good au pair -pisteitä alkamalla kokkailemaan kahdeksan aikaan kun kumpikaan vanhemmista ei ollut tullut vielä kotiin ja mun ei ikinä tarvitsisi kokata perjantaina kun hoidan sen viikon kaikkina muina arkipäivinä. Istuin vähän liian kauan keittiönpöydän ääressä juoruamassa host maman kanssa taas asioista ja tietysti kun pääsin vaatekaapilleni, ne vaatteet, jotka olin jo pari päivää sitten päättänyt pistää päälle, eivät olleet yhtään sitä mitä olisin toivonut ja joka ikinen paita sai aikaan vain ahdistusta. Ehdin ihmeen kaupalla kuitenkin siihen junaan mikä pitikin ottaa. Tapasin suomalaista tyttöä, jota en ollut aiemmin tavannut ja käytiin nappaamassa toinen kaveri juna-asemalta matkaan ja harrastettiin vähän ulkona humaltumista suomi-papattamista ja sitä samaa saakelin aussi-baaria Grands Boulevardseilla, jossa ollaan vähän liian usein ravattu. Mukava ilta ja parasta oli se, että sain tutulta kyydin kotiin saakka ja olin omassa sängyssä turvallisesti silloin kun ensimmäinen juna olisi vasta lähtenyt asemalta, vaikka valomerkkiin saakka baarissa viihdyttiinkin.

Lauantain aloitin tunnin skypepuhelulla kaverin kanssa, kun kadottiin toisiltamme illan aikana. Muuten taisin vain koomata suurimman osan päivästä. Tein iltapäivällä ehkä puoli tuntia töitä ajaen nuorimman kaverinsa synttäreille tuohon muutaman minuutin matkan päähän ja hain kaupasta Haribon lakurullia pahimpaan lakunälkään (äiti ja iskä tulkaa jo tänne ja tuokaa mulle lakuja! mulla on vierotusoireita!). Rentoilin sängyllä katsellen telkkaria koneelta ja illalla käytiin tyttöjen kesken (host mama ja pikkuinen) syömässä yhdessä paikallisessa ravintolassa, jossa on tosi, tosi, tosi hyvää aasialaista ruokaa. Tai no, taidettiin taas vaihteeksi keskittyä enemmän juoruamiseen kuin syömiseen. Tultiin ravintolasta kotiin vasta ennen kymmentä ja itsepäisesti pidin pääni olla lähtemättä baarikierrokselle yhden pojan seuraksi ja kiusasin tätä vain pari tuntia tekstaillen siitä, millaisen tytön tämä haluaisi baarista matkaansa löytää ja olisiko muka ok, jos tulisin sen mukaan vain iskeäkseni jonkun sen nokan edestä. Kehittävää keskustelua once again, pakko myöntää.

Sunnuntaina suuntasin nokkani iltapäivästä kaverin luokse, jolla talo oli autiona perheen ollessa pääsiäisen vietossa muualla. Harrastettiin sängyllä koomailua, Two and a Half Menin katsomista ja kynsien lakkailua. Otettiin ilo irti siitä, että maanantai olisi vielä vapaa ja käytiin katsomassa miltä pariisin yöelämä näyttää sunnuntaina. Opin, että biljardia ei kannata haluta pelata kun olet humalassa, vaikka sainkin useamman pallon - ja vielä oikeanvärisen sellaisen - pussiin, tulin siihen tulokseen, että ei hyvä. Irkkubaari oli rauhallinen vaihtoehto, mutta seuran ollessa ihan mukavaa, kului aikakin ihan huomaamatta.

Maanantaina huvitettiin itseämme meidän perhetutun kanssa istumalla keittiössä ja katselemalla kun mun host vanhemmat yrittää pakata kaikkia keittiötarvikkeita muuton tieltä pois. Oli sanalla sanoen huvittavaa laskea kuinka monta pahvilaatikollista mm. teetä tämä mama on varastoihinsa kerännyt. Laiska päivä, juuri sellainen kuin pääsiäismaanantain kuuluukin olla.

Tiistai kului ihan normaalilla kaavalla, meillä tosin lähti sohva kävelemään kesken illallisen ja olkkarissa ei ole enää jäljellä kuin telkkari. Tänään taas päivä on kulunut host maman sanoin "salla is amusing herself counting how many boxes of envelopes I have stocked here and counting how many times I can say 'my gosh, I can't believe how much shit I have in here'". Kirjekuoria on oman arvioni mukaan jotain 7,000-10,000 väliltä, noita sanontoja varmaan aika saman verran. Meillä tosiaan lapsista koko päivänä kotona oli lähinnä vain tuo teini-ikäinen, jolle lakkailin leopardikynnet aikani kuluksi. Käytin myös monta tuntia illasta käyden läpi omia kaappejani ja laatikoitani, tullen siihen tulokseen, että my gosh, myös mulla on tässä huoneessa ihan liikaa roinaa ja ei ole kivaa. Ehkä 85% sain jo siivottua onneksi, joten voiton puolella ollaan.

Tuntuu hassulta, että huominen on viimeinen normaali päivä tässä talossa ja perjantaina nähdään miltä tämä paikka näyttää täysin alastomana, valmiina remonttiin. Tästä sitten loppuaika kun täällä olen, tuleekin olemaan varmasti tosi mielenkiintoista kun koko talo pistetään uuteen uskoon. Saisikohan toivoa, että tänne voisi tulla pari rakennusmiestä tosta sadan metrin päässä olevan talon construction sitelta? Suurin osa niistä on vanhoja miehiä, mutta siellä on pari, joita ei varsinaisesti haittaisi katsella täällä paria kuukautta työskentelemässä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti