5.4.2012

Versailles 2.0


Mainitsin viimeksi postatessani, että löysin Versaillesin linnasta jonkun kummallisen pakkomielteen kattokruunuihin ja ärsyttävän turistin tavoin heiluin kamerani kanssa kattoa kohti melkein joka huoneessa kyllästyttyäni imemään mitään historiallisia vaikutteita itseeni. Olisi ehkä ollut fiksu tutustua edes vähän niihin huoneisiin, joissa kierreltiin, mutta vaikka kuinka olisin yrittänyt lukea kylteistä tietoa linnasta, tiesin, että olisin unohtanut jo moneen kertaan mitä niissä lukee seuraavaan huoneeseen päästyäni. Joten kattokruunuja sitten!





Eipä mulla näistä kuvista varmaan kovin paljon mutistavaa ole. Tälleen, jos en olisi laiska, voisi näistä useammasta suoristella vähän horisontteja ja rajata niitä vähän edustavammin, mutta koska päivän sana on laiskuus, mennään näillä tänään. 





Vietän tosiaan lepopäivää sängyn pohjalla tällä hetkellä enkä ajatellut välittää pätkääkään ulkomaailmasta ennen kuin puoli viideltä lähden lapsen koulusta kotiin onkimaan. Nukuin pitkään ja rento herätys oli juuri sitä mitä kaipasin. Nyt blogin päivitystä, lounas ja sen jälkeen toivottavasti saan tätä huonetta edes vähän järjesteltyä. 




Sen lisäksi, että olen maailman tehokkain sotkemaan huonettani, huvittavaa tästä siivoamisesta tekee se, että tämä on remonttisiivoamista. Ensi perjantaihin mennessä minun pitää saada tässä huoneessa kaikki irtotavara laatikoihin ja muovitettua kaikki huonekalut remontin tieltä. Ei sillä, etteikö se jo olisi tarpeeksi vaikeaa, mutta eihän asia tietenkään ole niin yksinkertaista.

Talo on asuinkelvoton kaksi viikkoa ensi lauantaista alkaen. Minä lähden sinne kanarialle tuon vanhimman lapsen kanssa sunnuntaina ja viihdyn siellä sitten viikon. Sen jälkeen vietän neljä päivää kaverin luona tuolla pariisin toisella puolen ja seuraavat neljä yötä kuluu iloisesti vanhempien kanssa turisti-juttuja tehden (okei, ehkä niitä juttuja tehdään enemmänkin päivisin, mutta kuitenkin). Tähän pakkaamiseen pitäisi siis sisällyttää sekä viikon rantavaatteet, viikon vaatteet pariisin kevääseen + kaikki ne jutut, jotka haluan vanhempien vievän mukanaan suomeen eli talvivaatteet. Anteeksi, saanko sanoa, tämä on mahdotonta. 





Olin positiivisesti yllättynyt muuten kun edelliseen postaukseeni, jossa kerroin edes harkitsevani kahden 16-vuotiaan kanssa Kanarialle lähtöä, kukaan ei tullut lynkkaamaan päätäni irti ja kertomaan, että olen umpihullu tai jotain muuta vastaavaa. Omalle äidilleni nimittäin ainakin ajattelin tätä kuvioo sen todellisissa mittakaavoissa rajoittaa vasta kun se tänne tulee, en jaksa nyt etukäteen kuunnella sen kauhuskenaarioita mielessä, itse ne kyllä olen hyvin perusteellisesti jo käynyt läpi.

Kukaan, joka tietää millainen suhde mulla tuohon teini-ikäiseen on, ei ole hetkeäkään ihmetellyt, miksi voisin valvojaksi matkalle lähteä. Lasten mielestä paras juttu onkin se, että minä lähden heidän mukaansa. Mulla ei oikein ole mitään käsitystä siitä, minne ollaan menossa, mutta kyseessä on ilmeisesti todella hiljaisella alueella sijaitseva all inclusive hotelli Fuenteventuralla, jossa koskaan en edes ole vieraillut. Kuulemma sellainen paikka, jossa voi onnellisesti elää omassa pienessä kuplassaan viikon ja jos ei halua, ei tarvitse edes poistua hotellin alueelta minnekään. Sounds perfect. 

Mä olen pienen ikäni aikana käynyt varmasti päälle 30 kertaa kreikan, turkin ja kyproksen lomakohteissa, joten aurinkolomat on aika tuskaisen tuttuja mulle lapsuudesta. Iskä tahtoi aina lähteä kesä- ja syyslomilla matkustamaan ja minä, joka olen enemmän kaupunkiloma-tyyppiä, pääsin aina kuitenkin mukaan palvomaan aurinkoa. Nyt viimeisestä aurinkomatkasta taitaa olla päälle viisi vuotta aikaa, joten ihan oikeasti olen innoissani päästessäni taas pitkästä aikaa paikkaan, jossa voin vain maata rennosti altaan reunalla ja nauttia auringosta. 




Mun suurin ongelma tällä hetkellä tosin on tarpeellisten asioiden osto mukaan reissuun. Ostolistalta löytyy mm. uudet uikkarit, rantakassi, aurinkorasvaa, flipflopit ja joku iso rantahuivi... Yritin shopata matkaa varten tiistaina ja ostin tennarit, hameen, paidan ja aurinkolasit... Okei, tennareita lukuunottamatta kaikki oli matkaan varmasti mukaan lähteviä juttuja, mutta siitä huolimatta, olen heikko. Huomenna uusi yritys ja tällä kertaa onneksi joku muukin matkassa kertomassa mulle mitä kaikkea mahdollista mä en tarvitse kun haluaisin kiikuttaa asioita kassan kautta kotiin. 

ps. jos musta ei hetkeen kuulu mitään, tarkoittaa se, että olen menettänyt toivoni vaihtoehtoisesti joko A.) tämän oman tavarapaljouteni kanssa tai B.) lasten kanssa, meiltä kun on kaikki aktiviteetit pakattu piiloon jo vähitellen kun koko talo tosiaan rempataan ja au pairin resurssit lapsen viihdyttämiselle alkaa olla aika rajalliset... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti