2.4.2012

Versailles


Aurinkoinen viikko päätti tottakai herättää lauantaihin taas ankeammalla ja kylmemmällä päivällä juuri silloin kun meidän oli tarkoitus lähteä taas tutkimaan Versaillesin linnaa. Vaikka lämpöasteita oli edelleen reilusti se päälle 10, tuntui taas, että kylmyys tunkeutuu luihin ja ytimiin kun oli niin tottunut siihen, että lämpötilat kipuavat sinne lähelle +25 astetta aina päivisin. 



Mulla pyöri koko aamun mielessä kun meikkasin ja pistin itseni kuntoon "muista passi ja muista kameraan muistikortti". No, ensimmäinen muistui - onneksi, koska sitä en kaupasta olisi voinut ostaa - jälkimmäinen unohtui. Pänni hiukan tajuta, että ihmisen, jolla on noin kuusi triljoonaa muistikorttia (joista 90% on aina hukassa muuten) pitäisi ostaa uusi kortti kameraan kun kerrankin jaksoin jopa järkkärin mukaani raahata. Niille 11 eurolle olisi ollut paljon parempaakin käyttöä mielestäni, mutta ehkä tästä selvitään. Muistikortteja tarvitaan aina... ehkä




Nää on taas näitä "lapsi haluaa tehdä juuri sitä, minkä siltä kieltää" momentteja, kun näiden rappusten edessä oli kaide kieltämässä rappusille kiipeämisen ja sehän tarkoitti sitä, että minä tietysti olisin halunnut noi portaat ylös saakka hyppiä. Jos sitä kaidetta ei olisi ollut, ajatushan olisi ollut vain "hyi portaita, en varmasti kiipeä". 






Turistit...


Mä rupesin vasta tota pistorasiaa katsoessani miettimään, että eihän noilla ole ollut sähköjä silloin kun tuo linna on rakennettu ja kuinkakohan vaikea tohon koko paikkaan on ollut saada sähköt, lämmitys ja kaikki muutkin jutut. Loogisia asioita mietin.




Sähköjuttujen lisäksi onnistuin kehittämään jonkun kumman obsession kattokruunuihin, joista napsin niin monta kuvaa, että ne saa ihan oman postauksensa jossain vaiheessa kun saan ne kuvat käytyä läpi. Olin varmasti vähintään yhtä ärsyttävä kuin japanilaiset turistit ratsatessani joka huoneeseen saapuessani aina kattoa kamerani kanssa. Ne oli hienoja!




Turisti vol. 2. Sopivasti elämää nähneet peilithän antaa vaan taiteellisen vaikutelman, kun siinä ainoassa kohdassa, jonka hauaisi edes vähän olevan terävä (silmä) on joku mystinen tahra päällä.



Viimeisenä paras mies, josta revittiin huumoria vähintäänkin tarpeeksi. Jotenkin tuo tapa, millä mies on itsensä parkkeerannut patsaan nimikyltin alle, antoi väsyneille aivoille sen kuvan, että Louis XIV siinä yrittää itse poseerata.

Koska tällä kertaa linnan puutarhoihin olisi maksanut sisään, päätettiin jättää ne megakylmän sään vuoksi välistä ja sahata itsemme tottakai ihan vastakkaiselle puolelle pariisin lähiöitä, Val D'europe ostoskeskukseen, jossa on iso ostoskeskus ja out let kauppoja vierekkäin. Historiallisesti kolmen tytön monen tunnin shoppailureissu päättyi siihen, että itse ostin vain hameen ja kynsilakan - saatiin myös suuret naurut siitä, miten kynsilakka nimeltään Nail Him sopi meille vähän liian hyvin ja se vain oli pakko ostaa - ja tytöt eivät ostaneet mitään. Kiitettävää.

Lauantai-iltanakin oli ihana kömpiä ajoissa oman peiton alle nukkumaan ja nauttia pitkään nukkumisesta. Heräsin sunnuntaina taas tekstiviesteihin ja lähdinkin nopeasti Pariisiin ja istumaan ikuisuudeksi taas Starbucksiin ja sen jälkeen ulos aurinkoon. Pientä paniikkia siitä, että oli jo 1.4 ja aika täällä käy ihan liian vähiin, mutta mitä pienistä kun ei pienetkään meistä.

Hunger Games oli leffassa just niin hyvä kuin eilen hehkutinkin, eikä ilta ainakaan huonontunut kun jatkettiin leffan jälkeen pelaamaan biljardia yhden kaverin tunteman pojan kanssa. Tulipa huomattua, että tällainen spontaani 8 vuoden tauko siinä lajissa on kyllä tehnyt tehtävänsä mun taidoille, koska tyttö, joka joskus osasi pelata oikeasti ihan hyvin, ei tällä kertaa meinannut saada sohittua palloja pussiin millään. Eipä se tosin paljoa haitannut koska hauskaa ainakin oli. Biljardia pitää siis mennä pelaamaan pian uudestaan. 

Tänään herätys oli jo ihan liian ajoissa aamulla, ottaen huomioon, että olin mennyt nukkumaan lähempänä kolmea yöllä viime yönä. Noh, oma moka eikä saa syyttää kuin itseään. Lähdettiin keskustaan ostamaan kaverin kaverille synttärilahjaa ja itse halusin vaihtaa viime viikolla New Lookista ostamani kengät, kun ei ne sitten ollutkaan niin kivat. Vaihtoehtosesti kotiin kanssani matkasi tänään sitten maailman ihanin kesälaukku keltaisilla yksityiskohdilla ja tämä keltaista rakastanva neiti on ihan rakastunut siihen. 

Laukku pääseekin ehkä maistelemaan ihan kunnon hellelukemia jo parin viikon päästä, nimittäin näyttää siltä, että Suomen kevään sijasta lentokoneen siivet kuljettavatkin minut ehkä Kanarialle, eikä suinkaan Suomeen. Meidän vanhimmalta host lapselta peruuntui matka kaverinsa kanssa rapakon toiselle puolen ja korvaukseksi perheen vanhemmat ehdottivat sitä, että lähtisin tyttöjen kanssa Kanarialle. Moni varmasti ajattelee, että kahden 16-vuotiaan ottaminen vastuullesi on melkoinen itsemurhamissio kun kyseessä on kanariansaaret ja itse kyllä täysin ymmärrän millä tavalla monet tämän asian ajattelee. Kuitenkin kaikki, jotka tietävät millainen suhde mulla ja tuolla meidän teinillä on, ihmiset ymmärtävät miksi voisin suostua lähtemään. Lisäksi, kyllä tämän perheen vanhemmat tasan tarkkaan tietävät millainen heidän tytär on, joten tietävät myös millaisen vastuun minulle ovat antamassa. Oikeasti olen aika otettu siitä, että muhun luotetaan niin 100% että mut päästettäisiin matkaan noiden teinien kanssa. Vielä en ole luvannut, mutta luultavasti suostun. Ainakin mua yritetään äärimmäisen vakuuttavasti puhua ympäri, koska toinen vaihtoehto näille mukaan lähtiäksi olisi tämän meidän host lapsen kaverin isä ja kuulemma olisin miljoona kertaa mukavampaa matkaseuraa. Noh, alkaisin kyllä jo huolestua, jos se isä voittaisi mut tässä suosiokisassa...

ps. pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, koska en ehtinyt oikolukea tekstiä ennen kuin pitää nopeasti karata hakemaan lasta koulusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti