13.5.2012

I have friends in holy spaces

Kirjoitettu torstaina 10.5, julkaisu taas vähän jäi...

Koska tää nyt selvästi on mennyt siihen, että kirjoitan teille pieniä briefcappejä kuluneista päivistäni, joten jatketaan sitten sillä taas kerran.

Viime viikolla vihasin meidän remonttia ja vihaan sitä edelleen erittäin suuresti. Vihdoin onneksi näyttää siltä, että täällä jotain saadaan aikaiseksikin. Tai no, tiedänhän minä, että miehet työskentelevät täällä melkein kellonympäryksen kuutena päivänä viikossa, mutta silloin kun ei itse tiedä mikä merkitys niillä lukuisilla liisterikerroksilla - joo, tiedän, ettei ne ole liisteriä - joita seiniin vedetään, on, tuntuu hiukan turhauttavalta. Melkein puolet rempasta pitäisi olla jo takana, joten ehkä tässä kohta ollaan voiton puolella. Viimeistään ensi viikolla kun pitäisi saada keittiö rakennettua ja mahdollisuus olisi syödä jossain muualla kuin ulkona vaihteeksi. 

Viime viikon torstaina mun yöunet katkaistiin jo kahdeksan jälkeen aamulla kun patterinasentajapoika tuli koputtelemaan ovelle ja kun tajusi mun vielä nukkuvan, piti kunnon "anteeksi, anteeksi, anteeksi" virren mulle, mihin taas kerran pääsin vakuuttelemaan, että 'no big deal, teet vaan työtäsi, minä katoan tästä talosta pakoon, jotta saat tehdä rauhassa työtäsi'. Lähdin keskustaan starbucksiin istumaan, nauttimaan aamupalalla ja kirjoittamaan pitkää kirjettä ystävälle. Parin tunnin raapustelun jälkeen kaveri löysi itsensä kaupunkiin mun seuraksi ja lähdettiin la defenseen shoppailemaan. Taidettiin onnistua kuluttamaan viisi tuntia käymällä kolmessa kaupassa ja vain istumalla ulkona auringonpaisteessa juttelemassa ja syömässä piknik-juttuja. Lähdettiin hetkeksi koomailemaan kaverin sängylle, jonka jälkeen lähetin mun host isälle "onko ok, jos e nukkuu mun kanssa meidän talossa, kun se talo oikeasti pelottaa mua ihan mielettömästi pimeällä" -viestin, johon onneksi sain myöntävän vastauksen. Ilta kului siis miljoona jaksoa 2 broke girlsiä katsomalla, kynsiä lakkailemalla ja kylmässä suihkussa. Hui.

Perjantaina oltiin pirun hyviä nukkujia, vaikka kivipora huusikin taas oven ulkopuolella. Vietettiin muutama tunti keskustassa iltapäivällä ennen kuin itse palasin takaisin talolle jo neljän aikaan iltapäivällä laittautumaan iltaa varten kun kerrankin perjantaina ei ole töitä ja pääsin lähtemään keskustaan todella ajoissa. Oli hiukan nolo olo kun olin saanut juuri itseni laitettua valmiiksi ja mulla oli kiire junaan, kun tottakai törmäsin tähän host isään, vaikka luulin, ettei kukaan ole kotona. Oli hiukan alaston olo ihonvärisissä sukkahousuissa ja topissa, jonka kaula-aukko antoi ehkä vähän enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Oikeasti kyse oli siitä, etten ollut ehtinyt vielä heittää käsiä peittävää neuletakkia tai kaula-aukkoa peittävää huivia päälleni, joten saattoi miehelle jäädä mielenkiintoiset huomiot mun asustuksestani. Toisaalta noh, on se nähnyt mun lähtevän tästä talosta vähän minkänäköisenä vaan, joten tuskinpa se enää jaksaa edes katsoa mitä rättejä päälleni vedän. 

Käytiin nopeasti syömässä subwayssa kaverin kanssa ennen kuin lähdettiin metrobileisiin, kyllä, juuri niin, metrobileisiin. Kai se sitten jonkun asteikolla on hienoa seisoa umpitäydessä metrossa juomassa alkoholia ja ärsyttämässä kaikkia muita matkustajia, mutta ei ollut ihan mun juttu. Ihan mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuin kyllä ja noh, kokemus tuo on varmaan muiden joukossa, mutta ei kyllä menettänyt mitään, vaikka ei olisi mukaan päässytkään... Kävin jatkopaikassa vain kääntymässä ennen kuin kysyi saksalaiselta tytöltä, johon olin ehkä varttia aiemmin tutustunut, haluaisiko se lähteä mun kanssa toiseen baariin tanssimaan. Tämä suostui onneksi. Tottakai mun tuurilla törmään siellä jätkään, jonka kanssa alkuvuodesta mulla oli jonkun aikaa jotain juttua. Mä en välittänyt pätkääkään siitä, mitä se teki ja kenen kanssa, mutta kuulemani mukaan toinen piti aika tarkasti kirjaa missä olin ja kenen kanssa. Eniten mua huvitti kun klubilta lähtiessään jonkun tytön kanssa sen piti tulla esittelemään sitä tottakai mun nokkani alle kun seisottiin ulkona. Mä vain nauroin sen epätoivoiselle yritykselle saada musta jotain reaktiota ulos ja annoin aika selvästi sen ymmärtää, että ei liikuta pienimmissäkään määrin kenen kanssa se idiootti kotiin lähtee. Victory for me, koska sen ilmeestä selvästi näki, miten sitä vitutti, etten välittänyt yhtään sen naisesta. Mulle se juttu on ollut historiaa jo pitkään, eikä se koskaan ollut mitään vakavaa, lähinnä nautittiin riitelystä keskenämme, joten mulle on ihan sama kenen kanssa mies hengaa. 


Lauantaina heräsin yhden kaverin luota ja olin kotona joskus kahden aikaan iltapäivällä. Vaikka mun piti olla kaupungissa vasta puoli kymmenen aikaan illalla, edes 8 tuntia ei ollut tarpeeksi aikaa mulle koomaamiseen ja laittautumiseen, kun päiväunet meinasivat väkisin venyä ikuisuuden kestäviksi ja kaiken aikaan saaminen tuntui ihan liian vaikealta. Tottakai kamala ukkosmyrsky ja kaatosade yllättävät siinä vaiheessa kun olen saanut puolet päästäni kiharrettua, joten sain hyvästellä ajatuksen kiharoista ennen kuin edes sain ne valmiiksi. Keskustan kautta lähdettiin taas Cite Universitylle aloittelemaan yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Pelattiin jungle speediä samalla kun juotiin ja oli hauskaa. Vaihdettiin omat aloittelut saksalaisten järkkäämiin isoihin bileisiin, joissa meininki oli juuri sellaista kun jenkkileffoissa kaikissa fraternity parteissa tuntuisi olevan. Siistiä! Tanssittiin siellä aikamme ja löydettiin onneksi taksilla itsemme keskustaan kerätäksemme viimeiseen yöbussiin. Todella hauska ja erilainen ilta, vaikka vesisade kastelikin ihan täysin meidät useampaan kertaan ja vihaan märissä kengissä olemista ihan yli kaiken. 

Sunnuntaina oli tosi ikävä herätä päänsärkyyn, jota nopeasti seurasi todella huono fyysinen olo. Päivän saikin sitten käyttää lähinnä sängyn pohjalla lepäillen ja katselemalla kaikkia niitä sarjoja, joista mulla on jaksoja rästissä viimeisen kolmen viikon ajalta. Oikeasti saan vaan olla onnellinen, että tuo sunnuntainen taisi olla kolmas ikinä alkoholista johtunut päänsärky tässä maassa ja ensimmäistä kertaa siihen yhdistettiin oksetusfiilis. Sanovat, että kun pääsee 20 paremmalle puolelle, krapulatkin alkavat paheta vuosi vuodelta, mutta mun kroppani ei onneksi vieläkään niitä osaa kehittää kuin erittäin harvoin. Koputetaan puuta vielä toistaiseksi, mutta kyllä lähes poikkeuksetta kaikki ikäiseni kaverit saavat aina aamuisin kärsiä edellisen illan juomien aiheuttamista seurauksista. Käytiin hyvässä vietnamilaisessa ravintolassa päivällisellä, jossa ruoka oli kyllä mielestäni vain sitä samaa peruskamaa, jota jokaisesta kiinalaisesta take out paikasta saa, mutta noh, oli se ainakin hyvää. 

Maanantaina mut pudotettiin kolmen viikon loman jälkeen arkeen kun työt taas alkoi. Koomailin sängyllä nauttien vapaasta ajasta aina iltapäivään saakka ja palasin vanhaan kaavaan hakemalla lapsen taas puoli viideltä koulusta. Tehtiin nopeat välipalat meidän kodinhoitohuoneessa, jossa tällä hetkellä on mikro, jääkaappi ja alkeelliset keittiövälineet ja vietettiin iltapäivää lähinnä vanhempien sängyllä telkkaria katsellen. Mulle viimeinen, mitä haluaisin antaa tuon lapsen arkipäivinä tehdä on jatkuva tv:n tuijottaminen, mutta tässä talossa ei ole _mitään_ tekemistä ja kun taivaalta tuli vettä taas oikein mukavasti, ei oikein vaihtoehtona kelvannut vesilätäköissä hyppiminen, tuo lapsi kun on jo kauan sitten sen iän ohittanut. Illalla lähdettiin intialaiseen ravintolaan syömään, jossa oli eittämättä huonointa palvelua, jota olen ikinä ravintolassa saanut. Koko reissu kesti reilut 2 tuntia tarjoilijoiden unohdettua meidät kolmesti. Itse en ole maailman suurin intialaisen ruoan ystävä, mutta kyllä oma butter chicken alas meni ihan hyvällä halulla. Siitä huolimatta edelleen en kyllä vapaaehtoisesti menisi intialaiseen ravintolaan. 

Jotta tämä työnteko ei liian raskaaksi menisi, tiistaina täällä oli taas pyhäpäivä, joka tarkoitti sitä, että vanhemmat on kotona ja au pairilla oli vapaata. Nautin nukkumalla pitkään ilman mölyä kun kerrankin työmiehetkään eivät kiusanneet meitä ties millä laitteilla. Lähdin iltapäivällä kaupunkiin näkemään ystävää: käytiin mäkkärissä syömässä ja maailman parhailla jätskeillä italialaisessa jätskipaikassa (mangosorbetti <3). Käveltiin jonkun aikaa ympäri Pariisia, käytiin Notre Damen kirkossa ja löydettiin maailman söpöimpiä pikkukujia, joilla kävellä. Taas niitä hetkiä, jolloin rakastui Pariisiin entistä enemmän. 

Siinä missä tiistai oli helppo, eilinen lähinnä ärsytti itseäni ajatuksena. Herätys aamulla, nuorimman kanssa hengailua pari tuntia ja kaupasta ostamaan jotain lounaaksi. Lounaan jälkeen lapsen läksyt ja hetki hengailua ennen kuin vein lapsen leikkimään kaverilleen kahden aikaan. Sitä seurasin kuusi tuntia hengailua omassa huoneessani, koska host isä vei kaikki mun työni! Se on vähän sama juttu melkein joka keskiviikko ja yritän aina sanoa, että kyllä minäkin voin jotain tehdä, mutta yleensä en ikinä saa. No, menevän se aika koneella sarjoja katsellessakin, mutta mielummin lähtisin sitten vaikka näkemään kavereita keskustaan kuin odottaisin monta tuntia kotona jos mua satutaankin tarvitsemaan jossain vaiheessa. Illalla käytiin pitseeriassa syömässä, jossa on kyllä hyvää ruokaa, mutta ainakin itseltäni alkaa tulla kaikki ravintolaruoat ulos korvista.

Haaveilen siitä, miten meidän keittiön valmistuttua voin kokata kasviksia ja kanaa tai jotain muuta, jota ei tarvitse listalta valita.  Tänään puolestaan olen istunut Bercyn lähellä puistossa parin tunnin piknikillä käyden kaverin kanssa kuudetta tuhannetta kertaa läpi tulevaisuusahdistusta ja nauttinut auringosta lämpömittarin vilistäessä +28 asteessa. Kesä tuli takaisin kuukauden tauottoman sateen jälkeen, jee! Vielä en tiedä, missä tänä iltana syödään, mutta toivon, että jossain mistä saa salaattia. Huomenna varmaan ainakin vuorossa on taas joku super pikaruokapaikka minun babysitatessa lapsia. Kuluu se perjantai niinkin. Lauantaina sitten ehkä jonnekin ulos illalla, voi tosin olla, että nukkuminen vie voiton...

2 kommenttia:

  1. Sulle olisi pari haastetta: http://pienitulitikkutytto.blogspot.com/2012/05/haasteita.html

    VastaaPoista
  2. Mä ehdin ohittaa kahdenkympin jo aika monella vuodella, ennen kuin koin ensimmäiset krapula-aamuni! Nyt niitä sit onkin ollut lähes jokaisen baari-illan jälkeen, jee.. Mulla onneksi ei mitään ihan järjettömän pahaa oloa ikinä tule, lähinnä sellainen järkyttävä väsymys ja pieni heikotus, joiden kuittaamiseen vaaditaan parin-kolmen tunnin päiväunet :P

    Mä olen juu Suomessa taas, "pakkomuutto" takaisin mamman helmoihin ja näillä näkymin varsin pysyvästi oleilen täällä ainakin jokusen vuoden. Sinällään sentään ajoitus ei ollut täysin katastrofaalinen, eli ehdin hakea kouluihin. Ja nyt hermoja kiristellen pitäisi vielä reilu kuukausi odotella tuloksia, että pääsinkö sisään sinne minne halusin -.-

    VastaaPoista