8.11.2012

It's called an addiction for a reason

Hassua ajatella, että viikon päästä tähän aikaan olen jo nauttimassa Pariisin kaduista näiden Tampereen versioiden sijaan. Viikon päästä. Hui kuinka nopeasti. Montakohan paniikkia saan tähän viikkoon aikaan.

Jo eilen olisi tehnyt mieli päivitellä "viikko jäljellä, iik" -fiiliksiä, mutta se vähän jäi koska mulla oli taas vaihteeksi sellainen olo, että koko maailma potkii päähän. Hammaslääkäri puudutti posken ja paikkasi hampaan, mikä tietenkin tarkoitti juimivaa kipua päässä koko loppu päiväksi ja positiivinen "yaiks, ostin uuden suoristusraudan" momenttikin päättyi siihen, etten vieläkään osaa tehdä niitä kiharoita raudalla, vaikka sitä nimenomaan mainostettiin rautana, jolla idioottikin ne saa aikaan, ja poltin sormenpääni siihen niin pahasti, että vesikello meinasi muodostua juuri etusormen päähän. Lisäksi käsivarsi oli edelleen kosketusarka rokotuksen (ihan vaan influenssa varmuudeksi) vuoksi, joten minun maailmani pyöri vastapäivään ja sanalla sanoen ärsytti.

Tänään onneksi päivä on näyttänyt paljon aurinkoisemmalta ja olen taas saanut jatkaa pakkauspaniikkiani. Harrastan sitä tosin vasta mentaalisella tasolla tällä hetkellä. Parin ulkomaankomennuksen jälkeen kuvittelen osaavani pakata ehkä aika hyvin, mutta silloin kun järki ja "mutta kun minä haluan" fiilikset ei aina ihan kohtaa, mennään taas vaarallisille vesille.

Viime vuonna esim lähdin matkaan ilman minkäänlaisia hiustenlaittovälineitä. Paikan päältä ostin kihartimen ja meidän teinin kanssa käytettiin sitten ristiin sen kuivaajaa, suoristajaa ja mun kiharrinta. Simple as that. Nyt taas täytyisi raahata nuo kaikki kolme matkaan, koska tulevassa perheessä ei tällaista what's mine is yours -periaatetta voi kolmen poikalapsen kanssa harrastaa ihan samalla kaavalla kuin tuon teinin, jonka kanssa ikäeroa oli se 7 vuotta. Siksi matkalaukkuun tuokin lisäkiloja fööni (onneksi on mini mutta tehokas), suoristusrauta (otsahiukset vaatii sen päivittäin, ei muttia) ja kiharrin (koska tykkään hiuksistani kiharalla, mutta nuo suoristusrautakiharat on vaan arabiaa mulle). Voi tosin olla, että nutturakiharat saa olla pop tässä jouluun saakka, jolloin varmaan tulen käymään kotona ja kihartimen voisi silloin pakata matkaan.

Nämä on näitä naisten ongelmia. Samoin kun karsia mun laukkufetissini sellaiseen "nämä on oikeutettua ottaa mukaan" määrään. Päätin napia vähän kuva-aine todisteita tästä ongelmasta.

Mulla on laukkuja ehkä miljoona. Onneksi olen myös siitä hyvä, että mä aika usein vaihdan myös käsilaukkuja, joten niille tulee kaikille aika paljon käyttöä myös. Mun päästäni tosin puuttuu se geeni, joka mahdollistaisi toisten naisten logiikan "mulla on ollut tämä sama laukku nyt reilun vuoden, kohta pitäisi ehkä vaihtaa". Mulle voisi tuon vuoden kohdalle täydentää sanan viikko ja sitten mentäisiin lähempänä totuutta.

Viime vuonna mulla oli matkassa tasan yksi laukku, ihana musta Steve Madded, koska unohdin pakata laukut ja matkalaukun kiloraja tuli vastaan. Asiasta selvittiin, mutta nyt yritän olla viisaampi asian suhteen.

Olen jakanut laukkuvalinnat kolmeen luokkaan: "iso" käsilaukku, jonka pitää mahduttaa lennolle ainakin läppäri, iPad, ja muut tarvittavat tavarat, eli koko elämän, pienehkö arkilaukku, joka mahduttaa sitten puoli elämää, lähinnä viikonloppujen arkipäiviä varten kun ei ole koulukirjoja yms. kannettavana ja baarilaukku.


Mun "isoksi" laukuksi lähtee varmaan tämä Accessorizen vaaleanpunertava beige laukku, jonka viime syksynä ostin Pariisista. On palvellut 50 euron arvosta hyvin ja tuonne mahtuu juuri ja juuri läppäri ja kaikki muu tarpeellinen. Tämän laukun matkaan otto tosin tarkoittaa sitä, että järkkäri jää varmaan jouluun saakka ainakin kotiin, tosin pokkarin voimilla vedin melkein koko viime vuoden muutenkin.



Arkilaukuksi vaihtoehtoja on tällä hetkellä kolme ja yritän karsia ne yhteen, voi olla, että kaksi on lopullinen luku. Ylhäällä H&M:ltä tänä kesänä ostettu ihana beige/neonkoralli laukku, johon mahtuu yllättävän hyvin kaikki mahdollinen, mutta jonka vetoketjussa on nyt jo pieniä ongelmia. 
Sininen laukku on taas viime syksynä New Lookista juuri tuohon viikonloppupäivien tarkoitukseen hommattu satulalaukku, johon mahtui tädellisesti lompakko, kaksi puhelinta, avaimet, kuulokkeet, purkkapussi, peili ja muita pieniä tärkeyksiä. Se on ihana ja rento, mutta tämä yksilö alkaa olla jo hiukan ehkä aikaansa nähnyt. Mietin, että tuo malli on ilmeisesti New Lookilla aika toistuvaa sorttia, joten saattaisin löytää ainakin samantapaisen uuden ihastuksen paikan päältä, jolloin sininen laukku voisi pitää vähän lomaa suomessa. 
Kolmas vaihtoehto on Cubuksen musta pääkalloniittejä julistava laukku. Se on aika kapea, mutta mahduttaa myös nuo samat tarpeellisuudet sisäänsä kuin nämä muutkin vaihtoehdot. Tätä olen tosin aika paljon käyttänyt nyt syksystä, joten vaihtelu voisi virkistää. Toisaalta vaihtoehtona olisi jättää myös jokainen kotiin ja löytää uusi ihastus Pariisista. En tosin tiedä uskallanko riskeerata, koska viime vuonna menin monta kuukautta ilman tällaista välimallin täydellistä laukkua ennen kuin tuon sinisen nappasin mukaani. 



Kolmas kategoria, eli baarilaukut oli ehkä se helpoin kaikista. Viime keväänä ostamani vaalealle käärmeennahkakuosiselle laukulle mun sydän sykkii ja lujaa. Etenkin kun vähän leikin sen across the body ketjun kanssa ja tein siitä tuplasti ranteen läpi menevän ketjun. Tässä laukussa ainoa huono puoli on se, että sitä pitää muistaa pitää kädellä kiinni, eikä voi antaa sen roikkua ranteessa, koska muuten on tavarat maata pitkin levällään. 
Musta pieni laukku taas on vaalean tavoin New Lookista ostettu pieni ja kompakti ihanuus, jota käytin ihan hirveästi viime vuonna. Se on pieni, mutta sinne saa mahdutettua kaiken, varmasti etenkin nyt kun ei ole tarvetta raahata kahta eri puhelinta mukana. Luulen, että tuo saa pienuutensa ja keveytensä takia matkalaukustani tilaa ihan vain siksi, että se sopii niin moneen tilanteeseen ja on vain niin kätevä. Se käy helposti pelkästä lompakostakin jos on tarve.
Kolmas laukku on mun tän hetken ihan ehdoton rakkaus, jonka ostin Cubuksesta viime viikolla. Mä en ikinä ennen ole tykännyt noista sormusmallisista kahvoista koska a) mun paksut sormet ei koskaan sovi niihin ja b) ne on poikkeuksetta olleet todella ruman mallisia ja kamalasta materiaalista. Tässä kuitenkin kolahti malli, koko (iPhone mahtuu) ja se, että nuo sormustimen päät on pääkalloja (see the picture below). Se on maailman ihanin, vaikka samalla myös hiukan epäkäytännöllinen. Fiksuahan tosiaan on se että niitä baarilaukkuja, joita kuitenkin kaikkein vähiten tulee käytettyä, mahtuisi omasta mielestäni kolme matkalaukkuun. Anna mun kaikki kestää. 



Pääkalloja!



Sitten kun on karsinut laukut tietenkin jo niihin mukaan otettaviin ja jätettäviin, kasaantuu ongelma tämän kokoisista laukuista. Liian pieni isoksi laukuksi (vaikka viime vuonna koulukirjat mahtui just ja just), mutta liian iso sillon kun haluaa kuljettaa mukanaan vain ne tärkeimmät. Tervetuloa siis vierailulle mun pään sisään ja näihin valtavan suuriin ongelmiin!

Niin kuin tosiaan sanoin, mulla on heikkous laukkuihin ja etenkin niihin iltalaukkuihin, joilla tosiaan käytöä on kaikkein vähiten. Tässä pieni katsaus siitä, mitä ihanuuksia jää kotiin hengailemaan:



Kun tilasin päättärijuhliin mekkoa kesällä, löysi tämä tilaukseen kanssa, johon jo pariisissa rakastuin. Ihana kirjekuori, mutta vähän turhan iso ollakseen kätevä minun matkassa. Ihan varmasti tulevaisuudessa tulee kuitenkin käytettyä. 



Samassa tilauksessa oli myös pinkki käärmeennahkainen cluch, joka oli puoli-ilmainen ja kun vaihtoehdot oli "maksa 5 puntaa postikuluja tai lisää ostoskoriin joku 5 punnan tuote ja saa ilmaiset postikulut", oli tämä vaihtoehto. Sopi ihanasti mun mustaan päättärimekkoon, mutta hihnattomana kaverina vähän hasardi aina välillä mun matkassa. 



Jimmy Choo for H&M. Ihana, mutta malliltaan vähän liian löysä ja hihna on itselleni väärän mittainen. 



Mun pariisinostos, joka yritti yhdistää vähän baarilaukkua ja arkilaukkua. Tohon mahtuu hyvin ja se on "ihan kiva", muttei yllä siltä leveliltä ylöspäin. Yllättävän paljon tätä kuitenkin viime vuonna käytin.



Gina Tricotin ale toissakesänä. Molemmat putoaa kanssa siihen ihan kiva kastiin. Vaaleanpunaista käytin joskus ihan paljonkin, mustassa taas edelleen laput kiinni. Se voisi muokata itsensä ehkä meikkipussiksi tässä joskus. 



H&M, Pariisi. 



Vasemmanpuoleinen on mangon lompakko/laukku. Menee baarissa laukusta, mutta pääasiassa olen käyttänyt lompakkona. Saattaa lähteä mukaan lompakoksi, joka menee hädässä myös laukkuna. 
Oikeanpuoleinen oli taas sarjaamme "salla tarvitsee lakkiaisiin mustan laukun jossa on kultaiset yksityiskohdat", mikä päättyy siihen, että se löytää jotain missä on hopeaa ja rakastuu. Ikää kaverilla löytyy siis jo kiitettävät 4,5 vuotta. Millon musta tuli näin vanha?



Rusetit on pop. Ylimmäinen Seppälä, sen alla Dubaista hankittu ja viimeinen Gina Tricot. Tuo Dubain versio oli suosikkini pitkään kunnes rikoin siitä vetoketjun ja mietin, onko sen korjaaminen sen arvoista, kun suutari maksais varmasti enemmän kun mitä laukku aikanaan maksoi. 



Tarvisin kunnon juhlat, että pääsisin näitä käyttämään. Hopea on New Lookista, musta Dubain Forever 21:lta. 

Mitä siis opimme tästä? Mulla on liikaa laukkuja (liiallinen rakkaussuhde rusetteihin ja pääkalloihin, mikä on varmasti maailman ristiriitaisinta) ja maailman kummallisimmista asioista ongelmia. Jos pakkaaminen on näin raivostuttavaa jo pelkän ajatuksen tasolla, voin kuvitella miten ihanaa se tulee olemaan kun oikeasti pääsen siihen matkalaukkuun käsiksi. Ironisintahan tässä on se, että tiedän minne olen menossa, mitä kannattaa suomesta ottaa mukaan ja mitä voin paikan päältä ostaa ja tiedän periaatteessa mitä tarvitsen, mutta siitä huolimatta mulla on ongelma. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti