2.12.2012

yksikkö: koskematon. monikko: koskemattomat.

Kaveri kertoi mulle pari päivää sitten, että suomessa saa ensi-iltansa sellainen ranskalainen leffa ja kysyi olenko kuullut siitä. Tai voisikohan se olla sellainen, joka kannattaisi katsoa. Kysyin mistä leffasta on kyse ja en usko, että kaverikaan tajusi, millaisen matopurkin kannen avasi kun kysyi Intouchablesta multa.

Se leffa, joka oli kaikkien huulilla koko viime vuoden. Se, joka meni kuukausia, ja taas kuukausia putkeen leffateattereissa ja se, joka mun piti käydä katsomassa joka ikinen sunnuntai, mutta ikinä en päässyt niin pitkälle. Ranskalaisilla kun on tapana olla niin isänmaallisia ja aina vetää kotiin päin, mietin, että onko tuo leffa yhtä hyvä, kun miksi kaikki sitä hehkuttaa. On se.

Katsoin Intouchablesin kesän aikana lievittääkseni ikävää Ranskaan ja Pariisiin. Mä olen hirveän nirso niiden leffojen suhteen, joita oikeasti rakastan, mutta tähän ihastuin välittömästi. Tarina on juuri sopiva sekoitus komediaa ja draamaa, ja se saa takuu varmasti ihmisestä irti kaikki mahdolliset tunnetilat.

Nyt kun leffa vihdoin on myös suomessa, suosittelen ehdottomasti menemään katsomaan sen. Vaikka se on ranskaksi, se kannattaa nähdä. Itsekin voisin huomenna päivällä lasten ollessa koulussa viihdyttää itseäni taas kerran tuolla loistavalla leffalla.

Voilà!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti