30.5.2012

Imma mouse



Viimeisen viikon aikana olen:

- maannut Eiffeltornin vieressä nurmikolla keskellä yötä hyvässä seurassa

- tuntenut oloni hassuksi vietettyäni perjantai-illan kotona pitkästä aikaa

- herännyt lauantai-aamuna ihan liian aikaisin ja viettänyt 13 tuntia Disneylandissa

- jonottanut laitteisiin koko vuoden edestä

- viettänyt lauantai-sunnuntaiyön ulkona Montmartessa ehkä maailman parhaassa seurassa, jossa aika kuluu siivillä ulkona, eikä kaipaa minnekään muualle kuin siihen hetkeen - vaikka onkin umpiväsynyt ja hikinen Disney reissun jälkeen

- arvostanut sitä, että hostmaman ollessa Kanadassa tällä hetkellä, tuo isä huolehtii mun syömisistäni ihan liikaa. Yleensä syön viikonloppuna niin huonosti, ettei tosikaan, mutta en jaksaisi kenenkään huolehtimista yhtä viikonloppua vuodessa enemmän... viime viikonloppuna se oli mukavaa, koska meillä on vihdoin keittiö, joka toimii

- viettänyt lauantai-sunnuntaiyön myöskin loistavassa seurassa

- puhunut pitkään skypessä yhden maailman ihanimman ihmisen kanssa

- buukannut lennon suomeen ja alle kolmen viikon päästä olen takaisin. MINÄ. EN. HALUA.

- kuullut ystävältä sanat "miksi olisi niin paha juttu, jos sulla olisi siellä joku, koska selvästi olet löytänyt sen paikan minne kuulut ja missä olet onnellinen"

- irvistellyt Disneyn tuliaisten kanssa webbikameralle teille kuvitusta hankkiakseni, koska ei ole aikaa käydä Disney-kuvia läpi

Siispä: Minni kiittää ja kuittaa Simbansa kanssa ja lähtee auttamaan perheen isää kokkailuissa, ennen kuin katoaa taas illaksi nauttimaan Pariisin taiasta!

Ciao!

23.5.2012

videoterveisiä pariisista!

Olen nyt vähän pudonnut kärryiltä tän blogin kanssa.

Harrastan päivittäisiä paniikkikohtauksia sen perään, etten halua lähteä Pariisista, kuuntelen Simple Planin Summer Paradisea repeatilla tunteja ja samaistun liian moniin sanoihin. Pelottava.

Viime perjantaina kuvasin teille vähän video-terveisiä Eiffeltornin alta:


Tosiaan, parin vodka-redbullin jälkeen oli hyvä idea maata nurmikolla selällään, katsella taivaalle ja höpistä pieni video myös blogin lukijoille. Oli aika täydellisen mahtava fiilis tuossa hetkessä kun videota teille kuvasin ja samoin koko viikonloppu oli maailman onnistunein. Kuvittelin antaneeni numeroni perjantaina niin väärälle jätkälle kun ihminen vain voi antaa, mutta mikä johtikin siihen, että lauantaina oltiin bileissä jättimäisessä sirkusteltassa, jossa soitettiin musiikkia myös Greasesta. Välillä pitää tarttua niihin hulluimpiinkin tarjouksiin ja nauttia vain täysillä!

19.5.2012

Fireflies


pieni tulitikkutyttö heitti mulle parikin erilaista haastetta tällä viikolla ja mikäs parempi aika tälläisen täyttelylle onkaan kuin lätkän pelikatko nyt toistaiseksi kun mulla on vielä sormetkin tallella. Jännitän pelejä ehkä asteen verran liikaa ja ainakin tällä hetkellä rystyset on aika punaiset ja arat jo ekan erän jälkeen kun oon vahingossa niitä pureskellut, joten kattellaan uusiksi sitten kun koko peli on pelattu... Luulen, ettei äiti ole vieläkään täysin toipunut siitä, että tuhosin sen yhden sohvan koristetyynyn kulman vuosi sitten finaalipeliä jännittäessäni. Mutta joo, haasteeseen: 

Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their "tagger" and post it on their blog. 
Then, choose 11 new people to tag and link them in your post. 
Create 11 new questions for the people you tag to answer. 
Do not tag back to the person who has already tagged you.


1. Mikä on suurin haaveesi, jonka tiedät kuitenkin olevan mahdoton toteuttaa (esimerkkinä Mikä-Mikä-Maahan lentäminen) ?
- tää menee ehkä vähän filosofisemmaksi kuin mitä olis tarkoitus - koska siis mikä mikä maahan lentäminenhän ois ihan mahtavaa tällaiselle ainaista peter pan -syndroomaa potevalle ihmiselle - mutta ensimmäiset kaksi asiaa mitkä tuli mieleen oli rakastuminen ensi silmäyksellä ja oppiminen uskomaan, että kuoleman jälkeen on jotain elämää. Ensimmäisestä ollaan puhuttu kaverin kanssa paljon ja se väittää, etten voi sanoa, etten pysty rakastumaan ensisilmäyksellä, mutta omasta mielestäni olen liian realisti, että voisin koskaan tavata ketään, joka vetäisi täysin maton alta... Toinenkin kohta mukailee sitä, etten ole koskaan uskonut mihinkään, mitä raamatussa seisoo ja olen liian realisti myös uskomaan kuolemanjälkeiseen elämään. Välillä ajattelisin, että olisi helpompi, jos voisi ajatella, että kuoleman jälkeen on vielä jotain, mutta en vain osaa. Ja siis noh, olen näiden kummankin asian kanssa ihan täysin sinut 95% ajasta, mutta välillä toivoisin, etten olisi aina näin realisti-pessimisti.

2. Mitä olet aina halunnut tehdä, muttet ole kehdannut/uskaltanut tms?
- mä olen aina halunnut hypätä laskuvarjohypyn, mutta vielä ei ole tarjoutunut tilaisuutta tarpeeksi kätevästi, mutta vielä mä sen joku päivä teen!

3. Jos saisit mahdollisuuden tietää, milloin kuolet, haluaisitko kuulla sen?
- niin kuin tossa yllä sanoin, en usko kuolemanjälkeiseen elämään, joten en myöskään haluaisi tietää milloin kuolen, koska en ikinä pystyisi elämään tietäen, että tiettynä päivänä se kaikki olisi ohi

4. Leffa vai kirja?
- yllätin jopa itseni kun hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että kirja. Mä pidän leffoista, mutta mulla on harvoin kärsivällisyyttä istua paria tuntia paikallani katsoen leffaa. Itsekin paljon kirjoittavana mielummin luen hyvää kirjaa kuin katson leffaa

5. Jos voisit ottaa minkä tahansa eläimen lemmikiksesi, mikä pääsisi asustamaan luoksesi?
- Paavo! Musta tuntuu, että yhdellekään mut tuntevalle ei ole jäänyt epäselväksi, että kunhan saan tätä elämää vähän järjestykseen ja asetun aloilleen, tulen hankkimaan koiran, joka on valkoinen, söpö, pörröinen ja sillä on aika lyhyet jalat ja sen nimi on Paavo

6.  Onko sun vaikea vai helppo löytää itsellesi sopivia aurinkolaseja?
- Helppo, onneksi. Kaikki kaverit sanovat, että on epäreilua, että voin iskeä naamalleni melkein minkälaiset aurinkolasit vain ja ne sopii hyvin. Pilotit tai se "perusmalli" Ray Baneista ei ole mitään parhaita naamalleni, mutta muuten voin käyttää melkein mitä haluan

7. Asutko/ oletko asunut koskaan yksin? Mikä siinä on parasta, mikä huonointa? Jos et, miksi haluaisit, miksi et?
- Mä en tiedä haetaanko kysymyksellä enemmän sellaista "oletko asunut poissa vanhempien luota" vai "oletko asunut ihan yksin omassa pikku yksiössä" meininkiä. Itse olen asunut vanhempien luota poissa, mutta vain solukämpässä, jossa oli suurimman osan ajasta mulla yksi kämppis, viimeisinä kuukausina 2. Parasta oli se, että kukaan ei koskaan ollut hengittämässä niskaan siitä, missä olin, minne menin, kenen kanssa liikuin, milloin tulin kotiin, mitä ostin kaupasta ja mitä kokkasin yms. Huonointa oli se, että oma huone - ja meidän keittiö aina - oli juuri niin sotkuinen kuin teki mieli, kun kukaan ei ollut huomauttamassa, että huoneesi on kaatopaikka ja noh, muutenkin kotitöitä vihaavana ne kotityöt. Lisäksi olen ihan suunnattoman pelokas ihminen ja isossa kämpässä yksin ollessa pelkäsin usein vähän joka nurkkaa meidän kämpästä :D

8. Saitko tänä vuonna vappupalloa, vai kävitkö kenties virpomassa? :'p
- noup ja noup, mutta vappu oli tosi kiva, vaikka se vietettiinkin vain Pariisissa Seinen rannassa sateessa!

9. Osaatko kuvitella itsesi kahdeksankymppisenä, keinutuolissa kiikkuen ja nuoruutta muistellen?
- en. mä osaan kuvitella itseni mummoksi toivottavasti joskus 50/60 ikävuoden taitteeseen ja lastenlasten kanssa metsäretkeilemään yms. mutta en usko eläväni kahdeksankymppiseksi. syöpä vie mut ennen sitä.

10. Jos ilmestyisin ovesi taakse ja ojentaisin sulle jäätelötötterön, mitä vastaisit/ miten reagoisit?
- 95% ajasta olen yleensä vain koomassa, joten luultavasti en osaisi reagoida millään tavalla

11. Jos pääsisit, lähtisitkö avaruuteen?
- lähtisin. Musta olisi sairaan siistiä kokea se painottomuuden tunne!


Ja kerrotaan sitten vielä faktoja itsestäni. Tuonne toisen blogin puolelle olen näitä keksinyt jo vaikka millä mitalla ja en tiedä alanko jo toistamaan itseäni, mutta toivotaan, että en...


Säännöt: 

1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.
5. Lisää the Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi.

1. ainoa urheilulaji, joka jaksaa väräyttää penkkiurheilun muodossa mun karvojani, on jääkiekko. iskä opetti mut lajin pariin jo ihan pikkuisena tyttönä ja muistan miten joskus 5-vuotiaana päätin, että minähän kannata ilvestä, koska iskä kannattaa tapparaa ja en mitenkään voi kannattaa samaa joukkuetta. se päätös on pitänyt, vaikka sm-liigatasolla en ole sarjaa seurannut enää moneen vuoteen, tiedän kyllä suosikkini rämpineen aika suossa tässä viime vuodet. hauskaahan on mm. se, että mulla on tapparan fanilippu, kun iskä vei meidät tappara-jokerit peliin ja lupasi ostaa mulle lipun, jota voin heilutella kun tulee maaleja ja jostain kumman syystä ilveksen lippua ei voinut ostaa... muistan myös, miten ehkä kymmenen vuotta sitten aina kun käytiin iskän kanssa peleissä, se joutui uudestaan selittämään joka kerta mikä on paitsio. unohdin sen aina onnellisesti. nyt tiedän kyllä jo jääkiekossa paitsion, mutta muissa lajeissa se termi on edelleen hepreaa mulle

2. leikittelen aina välillä ajatuksella polkkatukan leikkauttamisesta, mutta tulen aina siihen tulokseen, että mun pää on liian pyöreä sille ja en osaisi elää, jos en saisi hiuksiani solmittua pois tieltä ehkä kuudetsi päivässä

3. ilmoitin mun sort of eksälle vitsillä kun me tapailtiin, etten voi ikinä mennä kihloihin tai naimisiin, koska en osaa käyttää sormuksia. herra otti jutun vähän tosissaan kun pari viikkoa tän jälkeen käytiin vakava "väitätkö sä että et koskaan mene naimisiin, vain koska et osaa pitää sormuksia" -keskustelu. minä ja minun sarkasmini ei näköjään aina ihan osuta täydellisesti maaliinsa. hyvä juttu on varmaan se, että olen rakastunut erilaisiin sormuksiin tässä vuoden aikana ja nyt mulla onkin niitä ihan hirveästi

4. mä puhun tällä hetkellä suomea ja englantia täysin sujuvasti, ruotsi ja ranskaa taas silleen kehnosti. mun ruotsini on tosin ottanut hurjan spurtin parempaan tän vuoden aikana kun mulla on täällä aika paljon ruotsalaisia kavereita, jotka usein unohtuvat puhumaan toisilleen ruotsiksi ja altistun sitten kuulemaan sitä kieltä koko ajan. välillä mun aivot tekee sellaisen lakon, etteivät toimi yhdelläkään kielellä enää kun yritän käyttää neljää sekaisin, mutta onneksi vain harvoin. nykyään jos yritän puhua ruotsia enkä muista jotain sanaa ruotsiksi, korvaan sen ranskan sanalla, vaikka loogisempaa olisi käyttää suomea tai englantia, joiden sanavarasto itselleni on kuitenkin hurjan paljon laajempi

5. tykkään nukkua selälläni polvet koukussa kattoa kohti. äitini piti sitä pitkään maailman kummallisimpana tapana, mutta nykyään pikkusiskoni nukkuu samalla tavalla. se on mukava ja rentouttava tapa nukkua. kaikki ihmettelee miten pystyn nukkumaan niin kun kuvittelevat, että jalat ovat jännityksellä, enkä pysty rentoutumaan ja nukahtamaan, mutta musta se on vatsallaan nukkumisen jälkeen paras mahdollinen asento nukkua

6. olen ihan onnettoman aamu-uninen ihminen. voisin valvoa vaikka kuinka pitkään, jos on tarve - terveisin eräs, joka meni tänään nukkumaan tosiaan yhdeksältä aamulla tultuaan kotiin - mutta aamuherätykset on mulle yhtä tuskaa. ei sen väliä olenko nukkunut kaksi vai kaksitoista tuntia ennen kuin kello herättää, mutta jos se alkaa piipittämään ennen kymmentä aamulla, menee mulla sängystä itseni ylös kampeamiseen ainakin puoli vuotta

7. mun pitäisi keksiä nopeasti vielä yksi fakta ennen kun uusi erä lätkää alkaa. olen todella kofeiiniherkkä ihminen. mun pitää aina miettiä mihin aikaan saan juoda esimerkiksi colaa, koska jos juon sitä liian myöhään, menetän yöuneni. lisäksi jo yksi kuppi vahvaa kahvia saattaa aiheuttaa  mulle mukavat kofeiinitärinät. ei ole helppoa aina, mutta ainakin tiedän millä saan itseni hereille jos on tarpeen.

Nyt jatketaan taas lätkän jännittämistä! Pidetään peukkuja leijonille, vaikka koko eilisen mun päässäni soikin Poika saunoo ja jostain syystä musta tuntuu, että mun aivoni eivät kestäisi sen biisin jatkuvaa soittoa toista vuotta putkeen. En tällä kertaa ehdi pohtimaan ketään, ketä haastaisin, vaikka kiva olisikin haasteita jatkaa. Jos sovitaan, että haastan jokaisen ihmisen, joka on asunut viimeisen viiden vuoden aikana ainakin puoli vuotta ulkomailla? 

Ja uudet kysymykset:

1. Minkä tunnetun nähtävyyden maailmalla haluaisit ehdottomasti nähdä?
2. Joko tiedät mikä haluat olla "isona"?
3. Osaatko kääntää kielesi poikittain suussa?
4. Coca cola, light vai zero? 
5. Oletko koskaan kirjoittanut päiväkirjaa?
6. Missä maissa olet vieraillut?
7. Jos olisit saanut elää nuoruutesi/nuoren aikuisikäsi (meenaan nyt siis ehkä ikävuosia 17-27 about) millä vuosikymmenellä vain, milloin olisit halunnut elää?
8. Mikä on ollut elämäsi paras vuosi tähän mennessä?
9. Lempidisneyelokuva?
10. Paras tuoksu kesässä?
11. Luuletko tietäväsi missä olet vuoden päästä tähän aikaan?

Jos joku näihin vastailee, niin likittäkää ihmeessä!

13.5.2012

I have friends in holy spaces

Kirjoitettu torstaina 10.5, julkaisu taas vähän jäi...

Koska tää nyt selvästi on mennyt siihen, että kirjoitan teille pieniä briefcappejä kuluneista päivistäni, joten jatketaan sitten sillä taas kerran.

Viime viikolla vihasin meidän remonttia ja vihaan sitä edelleen erittäin suuresti. Vihdoin onneksi näyttää siltä, että täällä jotain saadaan aikaiseksikin. Tai no, tiedänhän minä, että miehet työskentelevät täällä melkein kellonympäryksen kuutena päivänä viikossa, mutta silloin kun ei itse tiedä mikä merkitys niillä lukuisilla liisterikerroksilla - joo, tiedän, ettei ne ole liisteriä - joita seiniin vedetään, on, tuntuu hiukan turhauttavalta. Melkein puolet rempasta pitäisi olla jo takana, joten ehkä tässä kohta ollaan voiton puolella. Viimeistään ensi viikolla kun pitäisi saada keittiö rakennettua ja mahdollisuus olisi syödä jossain muualla kuin ulkona vaihteeksi. 

Viime viikon torstaina mun yöunet katkaistiin jo kahdeksan jälkeen aamulla kun patterinasentajapoika tuli koputtelemaan ovelle ja kun tajusi mun vielä nukkuvan, piti kunnon "anteeksi, anteeksi, anteeksi" virren mulle, mihin taas kerran pääsin vakuuttelemaan, että 'no big deal, teet vaan työtäsi, minä katoan tästä talosta pakoon, jotta saat tehdä rauhassa työtäsi'. Lähdin keskustaan starbucksiin istumaan, nauttimaan aamupalalla ja kirjoittamaan pitkää kirjettä ystävälle. Parin tunnin raapustelun jälkeen kaveri löysi itsensä kaupunkiin mun seuraksi ja lähdettiin la defenseen shoppailemaan. Taidettiin onnistua kuluttamaan viisi tuntia käymällä kolmessa kaupassa ja vain istumalla ulkona auringonpaisteessa juttelemassa ja syömässä piknik-juttuja. Lähdettiin hetkeksi koomailemaan kaverin sängylle, jonka jälkeen lähetin mun host isälle "onko ok, jos e nukkuu mun kanssa meidän talossa, kun se talo oikeasti pelottaa mua ihan mielettömästi pimeällä" -viestin, johon onneksi sain myöntävän vastauksen. Ilta kului siis miljoona jaksoa 2 broke girlsiä katsomalla, kynsiä lakkailemalla ja kylmässä suihkussa. Hui.

Perjantaina oltiin pirun hyviä nukkujia, vaikka kivipora huusikin taas oven ulkopuolella. Vietettiin muutama tunti keskustassa iltapäivällä ennen kuin itse palasin takaisin talolle jo neljän aikaan iltapäivällä laittautumaan iltaa varten kun kerrankin perjantaina ei ole töitä ja pääsin lähtemään keskustaan todella ajoissa. Oli hiukan nolo olo kun olin saanut juuri itseni laitettua valmiiksi ja mulla oli kiire junaan, kun tottakai törmäsin tähän host isään, vaikka luulin, ettei kukaan ole kotona. Oli hiukan alaston olo ihonvärisissä sukkahousuissa ja topissa, jonka kaula-aukko antoi ehkä vähän enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Oikeasti kyse oli siitä, etten ollut ehtinyt vielä heittää käsiä peittävää neuletakkia tai kaula-aukkoa peittävää huivia päälleni, joten saattoi miehelle jäädä mielenkiintoiset huomiot mun asustuksestani. Toisaalta noh, on se nähnyt mun lähtevän tästä talosta vähän minkänäköisenä vaan, joten tuskinpa se enää jaksaa edes katsoa mitä rättejä päälleni vedän. 

Käytiin nopeasti syömässä subwayssa kaverin kanssa ennen kuin lähdettiin metrobileisiin, kyllä, juuri niin, metrobileisiin. Kai se sitten jonkun asteikolla on hienoa seisoa umpitäydessä metrossa juomassa alkoholia ja ärsyttämässä kaikkia muita matkustajia, mutta ei ollut ihan mun juttu. Ihan mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuin kyllä ja noh, kokemus tuo on varmaan muiden joukossa, mutta ei kyllä menettänyt mitään, vaikka ei olisi mukaan päässytkään... Kävin jatkopaikassa vain kääntymässä ennen kuin kysyi saksalaiselta tytöltä, johon olin ehkä varttia aiemmin tutustunut, haluaisiko se lähteä mun kanssa toiseen baariin tanssimaan. Tämä suostui onneksi. Tottakai mun tuurilla törmään siellä jätkään, jonka kanssa alkuvuodesta mulla oli jonkun aikaa jotain juttua. Mä en välittänyt pätkääkään siitä, mitä se teki ja kenen kanssa, mutta kuulemani mukaan toinen piti aika tarkasti kirjaa missä olin ja kenen kanssa. Eniten mua huvitti kun klubilta lähtiessään jonkun tytön kanssa sen piti tulla esittelemään sitä tottakai mun nokkani alle kun seisottiin ulkona. Mä vain nauroin sen epätoivoiselle yritykselle saada musta jotain reaktiota ulos ja annoin aika selvästi sen ymmärtää, että ei liikuta pienimmissäkään määrin kenen kanssa se idiootti kotiin lähtee. Victory for me, koska sen ilmeestä selvästi näki, miten sitä vitutti, etten välittänyt yhtään sen naisesta. Mulle se juttu on ollut historiaa jo pitkään, eikä se koskaan ollut mitään vakavaa, lähinnä nautittiin riitelystä keskenämme, joten mulle on ihan sama kenen kanssa mies hengaa. 


Lauantaina heräsin yhden kaverin luota ja olin kotona joskus kahden aikaan iltapäivällä. Vaikka mun piti olla kaupungissa vasta puoli kymmenen aikaan illalla, edes 8 tuntia ei ollut tarpeeksi aikaa mulle koomaamiseen ja laittautumiseen, kun päiväunet meinasivat väkisin venyä ikuisuuden kestäviksi ja kaiken aikaan saaminen tuntui ihan liian vaikealta. Tottakai kamala ukkosmyrsky ja kaatosade yllättävät siinä vaiheessa kun olen saanut puolet päästäni kiharrettua, joten sain hyvästellä ajatuksen kiharoista ennen kuin edes sain ne valmiiksi. Keskustan kautta lähdettiin taas Cite Universitylle aloittelemaan yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Pelattiin jungle speediä samalla kun juotiin ja oli hauskaa. Vaihdettiin omat aloittelut saksalaisten järkkäämiin isoihin bileisiin, joissa meininki oli juuri sellaista kun jenkkileffoissa kaikissa fraternity parteissa tuntuisi olevan. Siistiä! Tanssittiin siellä aikamme ja löydettiin onneksi taksilla itsemme keskustaan kerätäksemme viimeiseen yöbussiin. Todella hauska ja erilainen ilta, vaikka vesisade kastelikin ihan täysin meidät useampaan kertaan ja vihaan märissä kengissä olemista ihan yli kaiken. 

Sunnuntaina oli tosi ikävä herätä päänsärkyyn, jota nopeasti seurasi todella huono fyysinen olo. Päivän saikin sitten käyttää lähinnä sängyn pohjalla lepäillen ja katselemalla kaikkia niitä sarjoja, joista mulla on jaksoja rästissä viimeisen kolmen viikon ajalta. Oikeasti saan vaan olla onnellinen, että tuo sunnuntainen taisi olla kolmas ikinä alkoholista johtunut päänsärky tässä maassa ja ensimmäistä kertaa siihen yhdistettiin oksetusfiilis. Sanovat, että kun pääsee 20 paremmalle puolelle, krapulatkin alkavat paheta vuosi vuodelta, mutta mun kroppani ei onneksi vieläkään niitä osaa kehittää kuin erittäin harvoin. Koputetaan puuta vielä toistaiseksi, mutta kyllä lähes poikkeuksetta kaikki ikäiseni kaverit saavat aina aamuisin kärsiä edellisen illan juomien aiheuttamista seurauksista. Käytiin hyvässä vietnamilaisessa ravintolassa päivällisellä, jossa ruoka oli kyllä mielestäni vain sitä samaa peruskamaa, jota jokaisesta kiinalaisesta take out paikasta saa, mutta noh, oli se ainakin hyvää. 

Maanantaina mut pudotettiin kolmen viikon loman jälkeen arkeen kun työt taas alkoi. Koomailin sängyllä nauttien vapaasta ajasta aina iltapäivään saakka ja palasin vanhaan kaavaan hakemalla lapsen taas puoli viideltä koulusta. Tehtiin nopeat välipalat meidän kodinhoitohuoneessa, jossa tällä hetkellä on mikro, jääkaappi ja alkeelliset keittiövälineet ja vietettiin iltapäivää lähinnä vanhempien sängyllä telkkaria katsellen. Mulle viimeinen, mitä haluaisin antaa tuon lapsen arkipäivinä tehdä on jatkuva tv:n tuijottaminen, mutta tässä talossa ei ole _mitään_ tekemistä ja kun taivaalta tuli vettä taas oikein mukavasti, ei oikein vaihtoehtona kelvannut vesilätäköissä hyppiminen, tuo lapsi kun on jo kauan sitten sen iän ohittanut. Illalla lähdettiin intialaiseen ravintolaan syömään, jossa oli eittämättä huonointa palvelua, jota olen ikinä ravintolassa saanut. Koko reissu kesti reilut 2 tuntia tarjoilijoiden unohdettua meidät kolmesti. Itse en ole maailman suurin intialaisen ruoan ystävä, mutta kyllä oma butter chicken alas meni ihan hyvällä halulla. Siitä huolimatta edelleen en kyllä vapaaehtoisesti menisi intialaiseen ravintolaan. 

Jotta tämä työnteko ei liian raskaaksi menisi, tiistaina täällä oli taas pyhäpäivä, joka tarkoitti sitä, että vanhemmat on kotona ja au pairilla oli vapaata. Nautin nukkumalla pitkään ilman mölyä kun kerrankin työmiehetkään eivät kiusanneet meitä ties millä laitteilla. Lähdin iltapäivällä kaupunkiin näkemään ystävää: käytiin mäkkärissä syömässä ja maailman parhailla jätskeillä italialaisessa jätskipaikassa (mangosorbetti <3). Käveltiin jonkun aikaa ympäri Pariisia, käytiin Notre Damen kirkossa ja löydettiin maailman söpöimpiä pikkukujia, joilla kävellä. Taas niitä hetkiä, jolloin rakastui Pariisiin entistä enemmän. 

Siinä missä tiistai oli helppo, eilinen lähinnä ärsytti itseäni ajatuksena. Herätys aamulla, nuorimman kanssa hengailua pari tuntia ja kaupasta ostamaan jotain lounaaksi. Lounaan jälkeen lapsen läksyt ja hetki hengailua ennen kuin vein lapsen leikkimään kaverilleen kahden aikaan. Sitä seurasin kuusi tuntia hengailua omassa huoneessani, koska host isä vei kaikki mun työni! Se on vähän sama juttu melkein joka keskiviikko ja yritän aina sanoa, että kyllä minäkin voin jotain tehdä, mutta yleensä en ikinä saa. No, menevän se aika koneella sarjoja katsellessakin, mutta mielummin lähtisin sitten vaikka näkemään kavereita keskustaan kuin odottaisin monta tuntia kotona jos mua satutaankin tarvitsemaan jossain vaiheessa. Illalla käytiin pitseeriassa syömässä, jossa on kyllä hyvää ruokaa, mutta ainakin itseltäni alkaa tulla kaikki ravintolaruoat ulos korvista.

Haaveilen siitä, miten meidän keittiön valmistuttua voin kokata kasviksia ja kanaa tai jotain muuta, jota ei tarvitse listalta valita.  Tänään puolestaan olen istunut Bercyn lähellä puistossa parin tunnin piknikillä käyden kaverin kanssa kuudetta tuhannetta kertaa läpi tulevaisuusahdistusta ja nauttinut auringosta lämpömittarin vilistäessä +28 asteessa. Kesä tuli takaisin kuukauden tauottoman sateen jälkeen, jee! Vielä en tiedä, missä tänä iltana syödään, mutta toivon, että jossain mistä saa salaattia. Huomenna varmaan ainakin vuorossa on taas joku super pikaruokapaikka minun babysitatessa lapsia. Kuluu se perjantai niinkin. Lauantaina sitten ehkä jonnekin ulos illalla, voi tosin olla, että nukkuminen vie voiton...

6.5.2012

La sens de la vie

Kirjoitettu 3.5. mutta pystyin julkaisemaan tämän vasta nyt!

Pitkästä aikaa taas blogin puolella elossa. Käsi pystyyn kuka arvasi, ettei asiat minun loman, remontin tai minkään muunkaan suhteen menneet ihan niin kuin olisi etukäteen toivonut? Onnea teille, arvasitte oikein... Kirjoittelen edelleen lomalta, tällä kertaa Lafayettesin vieressä olevan Starbucksin sohvalla istuen mango passion frappuccinoani litkien. Ainoa hyvä puoli tässä lomassa on palkallisuus, kaikki muu sitten kuseekin.  Eihän remontit koskaan pelaa sillä tavalla kun niiden toivoisi, kyllähän minä sen tiedän, mutta tämä remontti on saanut hermoni jo kaatumaan kuudesti ja tuntuu, että tämä ei kyllä valmistu ennen kuin minä tästä maasta olen jo pakoni suorittanut... Noh, yritän pysyä positiivisena.

Meidänhän piti päästä host vanhempien kanssa muuttamaan takaisin taloon sunnuntaina... Noh, tällä hetkellä ainoa edes semi-asuinkelvollinen huone on omani, suolana kakun päällä tosin se, että suihku on kylmä, huoneessani ei ole sähköjä, joten päivät mennään oven alta vedetyn jatkojohdon, sähköpatterin ja yöpöydän lampun valossa. Ja kyllä, se talo on PELOTTAVA. Ei kivaa, mutta kun vaihtoehtona on tuntemattomien naapureiden nurkissa punkkaaminen, mielummin otan meidän kummitustalon vaihtoehtona kun ainakin saan mennä ja tulla juuri niin kuin haluan... Paitsi noh, työmiehet tekevät 12 tuntista päivää, aloittavat seitsemältä aamulla ja lopettavat samaan aikaan illalla, joten ideaalia olisi, jos en silloin olisi talossa. Onhan tässä kaupungissa vaikka mitä keinoja ajan kuluttamiselle, mutta 12 tuntia päivässä alkaa olla jo aika extreme aika olla poissa kotoa päivittäin. Toivottavasti tää tästä vähitellen helpottuu. Kääntäisivät nyt vain tänään sen patterin huoneessani, joka on ainut asia mikä siellä pitäisi tehdä niin sen jälkeen voisin huoletta nukkua vaikka joka aamu siellä pitkään kun ei tarvitse pelätä iskeekö joku millä hetkellä hyvänsä sisälle huoneeseen... Niitä työmiehiä taitaa olla joku 6-8 ja niiden record sisään huoneeseen iskemisessä kun vaihdan vaatteita, on jo 2, joten eiköhän niistä jokaisella ehdi olla maailman huonoin ajoitus jossain vaiheessa. Hiukan Lorelai Gilmore fiilikset aina välillä. 

Loma Espanjan auringon alla oli ihan mukana ajoittain, mutta eipä mennyt kaikki asiat ihan niin kuin toivoin. Paloin mm. ensimmäisenä päivänä niin lahjakkaasti selästä, että loppuviikon sainkin pitää t-paitaa päällä koko ajan. Lahjakasta. Tietyt jutut eivät menneet ihan niin kuin elokuvissa ja viimeisenä aamuna klo. 5 aamulla saksalaisten poikien saattaessa meitä lentokenttäbussille, multa kysyttiin oliko mulla hauska loma, vastasin, että ajoittain, mutta vastuu oli myös suuri pala purtavaksi. En kadu lähtemistä ja varmasti jos uudestaan pitäisi päättää, vastaisin myöntävästi, mutta siinä vaiheessa kun tuon viikon jälkeen host isä heitti mut juna-asemalle ja pystyin sanomaan 'see ya in a week' tuntui ihan himputin hyvältä pystyä ottamaan pieni irtiotto tästä perheestä, vaikka ovatkin aivan mahtavia. 

Loman toinen viikkoa oli ensiksi rentoilua Emilian kanssa. Katsottiin koko Two and a half menin uusin tuotantokausi, nukuttiin, vihattiin sadetta ja käytiin katsomassa Titanic 3D versiona leffassa. Olen nähnyt Titanicin noin miljoonasti, mutta edellisestä kerrasta taisi olla ainakin reilut 5 vuotta ja tuntui, että vihdoin osasin arvostaa sitä leffaa rakkaustarinana sillä tavalla miten kuuluisikin. Tehokkaasti ehdin vähän parkuakin leffassa, tottakai, kuuluu asiaan. 

Viime torstaina lähdin onkimaan omat vanhemmat ja perhetutut lentokentältä ja jatkoin lomaa hotellissa aivan Louvren kupeessa. Oltiin huonoja turisteja kun kaikki oli olleet Pariisissa jo aiemmin, harrastettiin lähinnä shoppailua ja epämääräistä hengailua ympäri kaupunkia. Sain niitä niin kaipaamiani lakuja ja sai nauraa niiden ihmisten hölmöille jutuille, jotka on niin lähellä, mutta samalla niin kamalan kaukana.  Perjantai iltana lähdin ravintolasta omien kavereiden matkaan yksille drinkeille ja vaikka suunnitelma oli jatkaa iltaa jonnekin muualle, mun jojo-mielialan kanssa päätin lähteä kotiin. Ajattelin kävellä pienen iltalenkin kotiin kun en jaksanut mennä metrolla ja selvittää päätäni kun se oli ihan kaaoksessa. Mun pieni iltalenkki venyi 4,8 kilometrin lenkiksi Googlen mukaan, joten ihan lyhyt ja rentouttava lenkki pelkästään.

Seuraavana päivänä turisteiltiin taas vähän, hain kotoa kamoja vanhemmille kotiinviemisiksi ja käytiin syömässä ihan megahyvässä ranskalaisessa ravintolassa. Kun vanhemmat lähti jo nukkumaan kymmenen jälkeen, minä lähdin taas kavereiden mukaan juomaan viiniä notre damen edustalle ja nauttimaan illasta. Sateen yllättäessä päätettiin tarttua kutsuun lähteä yliopistobileisiin yhden suomalaisen tytön mukana. Mulla oli omat epäilykseni niistä bileistä, mutta ne osoittautui ihan mahtaviksi. Juuri sellaiset aloittelu-rentoilut, mitä koulussa harrastettiin usein. Siistiä oli päästä Cité universityn kampukselle, jossa on oma asuntolatalo joka maailman kolkasta tuleville opiskelijoille ja me oltiin hienossa kiinalaisessa rakennuksessa pelaamassa juomapelejä lähinnä fysiikkaa opiskelevien poikien kanssa. Pieniä the big bang theory fiboja, mutta hyvällä tavalla. Vaikka päädyttiinkin klubille, jossa viihdyin ehkä puoli tuntia ennen katoamista (tosi huonoa musiikkia ja meininkiä) pystyin sanomaan, että mulla oli ollut tosi mahtava ilta siihen mennessä ja oli ollut kivaa. 

Sunnuntaina olikin vuorossa ikävät hyvästit vanhemmille, puhdistin kyynelkanavia taas aikani, vaikken ees tiennyt mille itken, kun koti-ikävä ei ole ja kaikin puolin haluan olla täällä, mutta tuo remontti ja tietämättömyys siitä, missä milloinkin pystyn nukkumaan, stressaa mua ehkä hiukan liikaa. Onneksi mentiin katsomaan heti sunnuntai-iltana 2 days in New yorkia, joten mulla ei ollut edes aikaa ikävöidä asioita. New york versio voitti mielestäni Paris-version ihan kevyesti, joten oli hyvä valinta leffaksi.

Maanantai-ilta oli taas yksi näistä hauskoista you never know what happens in Paris hetkistä. Ostettiin illalla pullo rommia ja kolaa pikkukaupasta, päädyttiin seinen rataan istumaan ja juomaan sitä ja hetken päästä sateelta suojaan ison puun alle, jonne myös neljä ranskalaista poikaa löysi sateelta pakoon. Hetken päästä mulle lykättiin kuulokkeet korville (sain hyvästellä tärykalvoni siinä vaiheessa!) ja käskettiin kuuntelemaan Tupacia. Pojat viihdyttivätkin meitä koko loppuillan ja hengailtiin vain ulkona ja nautittiin illasta. Kävelin kahden niistä kanssa ympäri st. micheliä kaikkien muiden kadottua meiltä jonnekin ja oli tervettä vaihtelua kun kerrankin hengasi omanikäisten tai nuorempien jätkien kanssa, joilla oli niin typerät jutut ja joiden kanssa vaan nautin kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Puhuin ranskaa koko illan ja musta oli ihanaa miten parin tunnin jutustelun jälkeen yksi jätkistä bongasi, että jos en ymmärrä jotain, vastaan aina vain kysymyksiin 'oui' ja sen jälkeen jokaisen mun myöntävän vastauksen perään kysyttiin 'ymmärsitkö mitä mä sanoin vai sanotko taas vaan kyllä'. Pitää ehkä muuttaa taktiikkaa tässä vielä joskus, mutta kun välillä on vain paljon helpompaa vain sanoa kyllä kuin pyytää toista toistamaan asiansa kuudetta kertaa ja tuntea itsensä tosi tyhmäksi kun ei ymmärrä. Se ilta oli hyvä eri tavalla kuin mitä illat yleensä on, mutta minä ainakin nautin koko illasta kaikkine kummallisuuksineen. 

Eilinen kului ensiksi nukkuessa, sitten kotiin matkaillessa, kylmässä suihkussa ja sen jälkeen kaupungissa st Martin kanaalin rantaa kävellen. Löydettiin pojat, jotka pelasi katukorista sellaisessa häkissä, joita näkee vain jenkkileffoissa ja olisi ehkä pitänyt ottaa opiksi niiden 'älkää olko ujoja vaan tulkaa pelaamaan' huudoista. Kanaali oli tosi kaunis ja siellä pitää päästä käymään vielä joskus uudestaankin. Kotona en ehtinyt ees pelkäämään meidän kummitustaloa ennen kuin jo nukahdin sängylleni, joten pitää kai väsyttää itsensä taas tänään keskustassa niin totaalisesti, että kotiin päästessäni sammun suoraan sängylle...