23.9.2012

La liberte

Ihminen ei varmasti voisi käyttää taaskaan sunnuntai-iltaansa paremmin kuin selailemalla läpi Pariisi-kuvia miljoonannen kerran. Tulin siihen tulokseen, että olin aivan liian laiska kuvaaja viime vuonna ja siihen on pakko tulla muutos. En tiedä olenko näistä montaa julkaissut aiemmin, mutta kerta kiellon päälle vielä.










Muistan kuinka viimeiset kuvat on otettu viime lokakuulta. Harhailin silloin ympäri Montmartrea tietämättä oikeastaan minne mennä ja mitä minkäkin kulman takaa löytyy. Kengät hiersi, mutta mulla oli hauskaa vain fiilistellessäni Pariisia. Nyt antaisin paljon, jos vaan voisin istua keskellä yötä taas Sacre Coeurin portailla vuodattamassa kyyneleitä katsellen Pariisin kaupunkikuvaa. Muistan, miten silloin totesin rakastavani Pariisin "silhuettia" vielä enemmän kuin New Yorkia, koska tiedän, että kaikilla kaduilla joita kukkulalta katselen, on tapahtunut mun elämäni parhaita asioita. 

Mä toivon, että pääsen pian takaisin.

16.9.2012

... and that's who I am

Kyllä, munkin oli pakko, kun tykkään itse selailla näitä kuvia.
Ja hups, saatte nyt top 40 kuvaa (älkää tappako, deletoin jo yhden kolmanneksen pois).
Eli jos omistat hitaan netin, kannattaa ehkä karata tästä postauksesta pois.












































13.9.2012

Today was a fairytale

Okei, tämä päivä ei ehkä ollut satua, mutta kun tuo biisi niin uskollisesti pääni sisällä jaksaa soida taukoamatta, niin pidetään tätä päivää sitten satuna. Ongin taas vaihteeksi kuvia puhelimen muistista kuluneelta ehkä kuukaudelta ja ajattelin niitä tänne vähän päivitellä. 

Viimeisen kuukauden aikana olen siis: 


Vieraillut pariisi-kaverin kanssa epämääräisissä pikkuputiikeissa Tampereella ja ihastunut kylttiin, joka muistuttaa, että "Happiness is not a destination. It's a way of life."


Käynyt eurooppalaisella ruokatorilla ostamassa maailman ylihinnoitelluimpaa ranskalaista toffeeta, joka myös sattuu olemaan maailman paras. Olisin puhunut myyjälle ranskaa, mutta kun se tervehti mua "hello my darling"illa ja luimulla hymyllä, jätin väliin. Toffee oli silti parasta. 


Käynyt ihastelemassa meidän mikroaterioita eläintarhassa. (Mikropossu -> mikroateria. Kyllä, meillä on maailman huonoin huumorintaju). Nämä otukset olivat ehkä suloisimpia ikinä. Harmi, etten nähnyt niitä ihan pieninä jolloin olivat kuulemma vielä suloisempia. Haltasivat mun sydämmen kuitenkin touhuillaan.


Istunut Jack The Roosterin terassilla juomassa jotain ihme kannua ja seuraillut takana olevan miehen tomia vähän liiankin tarkkaan. (Se oli nukahtanut päiväunille aurinkoon läppäri pöydällä.)


Säälinyt meidän herraa, jolla edelleen on kauluri. Nyt alkaa tosin elämä jo voittamaan, hännäntöpö heiluu suloisesti ja herralla on vähintään ruokahalu ja liikkumisen halu palannut. Reppana.


Tehnyt sushia iskän kanssa pariinkin kertaan. Ei olla ehkä ammattilaisia, mutta kun maku on loistavaa, ei siinä ulkonäöstä niin väliä. (Nyt tuli ikävä Place Mongen kahta maailman parasta sushiravintolaa!)


Käynyt kavereiden kanssa mökillä. Uinut pilkkopimeässä järvessä, leikkinyt vesisotaa, katsellut tähtiä keskellä yötä. Pelannut mölkkyä pilkkopimeässä ja voittanut. Nauttinut maailman parhaasta seurasta ja mennyt nukkumaan vasta silloin kun pitäisi jo herätä.


Kiusannut Teroa mölkyssä. Muut palikathan sijaitsee ehkä kolmen metrin päässä tästä kukkapenkistä ihan tasaisella nurmella. Mun oli tarkoitus vain heittää kasi vähän kauemmaksi, mutta se päätti lentää kukkapenkkiin siten, ettei sitä edes näkynyt heittopaikalta. Hups.


Istunut Turun jokirannassa syömässä yö-hese -ateriaa yksien opiskelijabileiden jälkeen. Tuli todistettua jo vaikka kuinka monetta kertaa, ettei Åbo academin bileet ole mua varten.


Kirjoitellut filosofisia lausahduksia kaverin jääkaappimagneeteilla. 


Kävellyt jokirantaa Turussa ja tajunnut kuinka paljon kaipaankaan sitä kaupunkia.


Käynyt Ruissalossa kävelyllä.


Kuvaillut yksinäisiä tammenterhoja.


Ja merenrantaa.



Harmitellut sitä, että mulla oli vain puhelimen kamera matkassa. Olisi ollut kiva napata järkkärillä vähän parempilaatuisiakin kuvia.


Sanonut heipat töille taas ainakin vuodeksi (vaikka kovasti väitinkin, että lopullisesti) ja täydentänyt pehmolelukokoelmaani taas kahdella karvaisella kaverilla. Oliko fiksua? Ei ehkä, mutta voi sitä tyhmempäänkin kolikkonsa tuhlata. (Toiset on siis omiani, kaksi taas kaverin, pakko vielä tarkentaa).

Nyt voisin yrittää painua kohta peiton alle kääntämään päivärytmiäni edes vähän ihmismäisempään muotoon. Tämä toimettomuus alkaa aika lailla tympimään mua jo ja haluan taas töitä. Toivottavasti nekin asiat kohta selviäisi.