30.1.2013

I'd like to make myself believe / that planet earth turns slowly


Leikitäänkö catch up peliä taas vaihteeksi, kun jotenkin sellainen säännöllisesti muutaman päivän välein päivittäminen mulle on selvästi pieni mahdottomuus ja aina olisi viikon tapahtumat kerralla kerrottavana. Ainoa vaan, että olen taas unohtanut varmaan puolet, mutta mitä pienistä. 


Viime perjantaina olin aamusta jo sitä mieltä, että olen selättänyt kaikki kuluneen viikon vaikeudet, mutta otin taas vähän takapakkia rikkomalla polveni aamulla. En vieläkään oikein tiedä mitä itseasiassa tein, koska jossain lattialla leluja keräämisen ja oman huoneen imuroimisen välissä ilmeisesti astuin jalalleni jotenkin väärin ja siitäpä vasta riemu repesi. Tajusin, että talossa, jossa joutuu ravaamaan neljän kerroksen väliä, on ihan pirun kätevää olla polvivammaisena, kun jokainen rappunen tuntuu pieneltä kuolemalta. 

- Unrelated matter: opin tuossa vähän aikaa sitten, että ranskaksi la petite mort (pieni kuolema) tarkoittaa orgasmia ja mietin, että pitäiskö tässä alkaa varomaan jo tuota suomalaistakin versiota? - 

Pääsin onneksi polveni kanssa koululle kävelen, koska rauhallinen kävely tuntui ihan hyvältä ajatukselta niin kauan kun polvea ei tarvitse taittaa. Samalla lailla kun viime vuoden jalkavamman kanssa, mun tekniikka on liian usein walk it off, vaikka se harvemmin kipeisiin koipiin toimiikaan. 


Perjantai-ilta ei mielestäni olisi voinut tulla yhtään liian aikaisin lasten ollessa taas aivan maailman hurmaavimmalla tuulella ja au pairinkin ollessa jo aika puhkikulutettu pitkän viikon jälkeen. Jalkavammasta huolimatta päätin lähteä illaksi pariisiin silläkin uhalla, että onnistun taittamaan jalkani vielä pahemmin, koska tiesin olevani lauantai-illan kotona ja ajatus siitä, että pääsisin vasta sunnuntaina ulos talosta seuraavan kerran, ei oikein houkutellut. 

Onneksi illalla mun jalkani alkoi jo aika hyvin kestää taivuttelua ja seuraavana aamuna heräsin siihen, että polvessa ei tunnu enää kuin ihan vähän kipua. Tiedä sitten, mikä 24 tunnin vamma siinä oli, mutta en valittanut. Herätessä nauratti miettiä edellisen illan tapahtumia, joissa oli paljon naurettavaa ja jotka päättyivät siihen, että kadulla alunperin multa suuntaa kysynyt jenkkirumpali käveli mun kanssa mun juna-asemalle, jotta pääsin omaan sänkyyn nukkumaan. Musta tuntuu, että pitkään aikaan mulla ei oo ollut yhtä hauskaa jonkun uuden tuttavuuden kanssa jutellessa, mutta siitä huolimatta en ajatellut tarttua kaverin tarjoukseen "jos ikinä haluat tulla kuuntelemaan meidän bändiä, laita mulle viestiä". 


Lauantaina voin sanoa, että en rehellisesti sanottuna tehnyt yhtään mitään muuta kuin makoilin sängyssä ja latailin akkuja. Illalla kävin syömässä keittiössä meidän minin kanssa pitsaa ja sen mentyä jo nukkumaan, lähti muu perhe jonnekin ja minä jäin sohvalle katselemaan Greyn Anatomiaa tietokoneelta. Puolen yön jälkeen kävin itsekin nukkumaan kun muuta perhettä ei vielä kuulunut kotiin, enkä tiedä millon ne lopulta olivat kotiin löytäneet. 


Sen takia, että olin vain rentoillut koko lauantain, sunnuntaina puolen päivän aikaan herätessäni mun oli vain pakko päästä liikkeelle mahdollisimman pian, vaikka taivaalta päättikin tulla vettä niskaan. Hyppäsin junaan ja Pariisiin, ja nopean ruokailun jälkeen päädyin yksin vain harhailemaan Seinen rantaa. Lopulta päädyin harhailemaan aina Notre Damelta Eiffel tornille ja siitä Trocaderolle saakka, koska ilmasta oli väistynyt inhottava tihkusade ja Seinen rannassa olevalla suljetulla kadulla oli kiva käppäillä ysikseni. Siinä vaiheessa kun yksin harhailu alkoi jo hiukan väsyttää, Pauliina oli onneksi valmis näkemään ja suunnattiin yhdessä Bercyn leffateatteriin katsomaan millon siellä menisi joku leffa, jota haluttaisiin nähdä. Koska aikataulujen katsominen netistä on ihan yliarvostettua.

Päädyttiin parin tunnin päästä alkavaan Pauletteen, jota kuvailin yhdessä tekstarissa Venlalle "se on joku pariisilainen lähiömummo alkaa diilaan huumeita -leffa". Ja noh, sitä se kirjaimellisesti olikin. Mulla on välillä tosi vaikea jaksaa keskittyä ranskalaisiin leffoihin, etenkin, jos näyttelijöiden aksentti on vähänkään vaikeasti ymmärrettävä, mutta tuossa onneksi ymmärsin vähintään 85% puheesta ja koko ajan pysyin kärryillä siitä mitä tapahtui. Yllättävän hyvä valinta sellaiseksi "mennään vaan katsoon jotain" -leffaksi. 


Vaikka yleinen mielipide on se, että maanantait ei ole kovin kivoja päiviä, mä kyllä puhkuin koko maanantain hyvää mieltä. Täällä oli pikkupakkaset vaihtuneet maanantaiksi noin +9 asteeseen ja auringonpaisteeseen ja omassa mielessä takoi vain sanat kevätkevätkevät! Okei, myönnettäköön, että aamulla kun aurinko ei vielä ollut ehtinyt sulattamaan mustaa jäätä asvaltilta, vedin talven ensimmäiset kaatumiset meidän naapureiden remppamiesten edessä, ja se ei ehkä ollut päivän kohokohta, mutta muuten oli hyvä fiilis. Käveltiin aurinkolasit silmillä pariisissa ja syötiin sushilounas. Eli paras mahdollinen alku pitkälle viikolle.

Mun seisoessa Massyssa vaihtamassa junaa, virnuilin varmaan itsekseni niin paljon, että muut jo ihmetteli onko mulla pari ruuvia löysällä. En vain voi sille mitään, että rakastan sitä kevätfiilistä, kun lumi on jo sulanut ja aurinko paistaa siten, ettei se vielä liikaa lämmitä ja tuulenvireen kanssa nahkatakilla voi olla vähän viileä. Mua huvitti itseänikin kuinka paljon energiaa yksi aurinko muhun valoi. Ja vaikka nyt vielä muutamalle päivälle on luvattu +11-12 kelejä, tiedän, että kyllä nämä lämpötilat vielä laskee, eikä se kevät vielä ala. Mutta jo pelkästään se, että kevät näytti olevansa tulossa, riittää mulle.


Eilisestä päivästä mulla tuskin on mitään kerrottavaa edes sen mentyä niin rutiinina, ettei tosikaan. Sitä perinteistä arkea, johon elämä on jo aika hyvin urautunut. Käytin suurimman osan vapaa-ajastani lukien taas kerran Harry Potteria ja itseäni jo huvittaa, että ihminen, joka ei normaalisti lue kuin maksimissaan 5 kirjaa vuodessa - koska olevinaan mulla ei koskaan ole aikaa - on nyt onnistunut lukemaan jo kohta 2,5 Potteria viikossa. Odotan vaan sitä hetkeä, kun itsellä kiinnostus lopahtaa näitä kohtaan, mutta toivotaan, ettei se ihan vielä tule. 


ps. kaikki kuvat joko weheartit.com tai tumblr.com. En muista tarkkaan, koska olen vain tallennellut näitä koneelle ja ajattelin kuvittaa tätä entryä vähän.

pps. sori, mutta en jaksa oikolukea, koska tästä tuli niin pitkä. pardon typojen puolesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti