8.1.2013

Let's be happy - together

Pari viikkoa Suomessa meni ihan liian nopeasti. Pohdin monesti, että pitäisi ehkä kirjoittaa blogin puolelle jotain, mutta se aina tehokkaasti unohtui, kun muisti jotain huomattavasti tärkeämpää tekemistä.  Lomaan kuului joulu, synttärit, uusi vuosi, kavereita, naurua, lenkkejä koiran kanssa, perhettä, pitkiä yöunia ja nauttimista siitä, että sai vain olla lomalla. Kaikin puolin kiva loma siis. 

Viime aikoina on ihan muuten vain ollut mielessä: 


- elämä tuntui potkivan päähän sunnuntaina aamuyöstä kun piti lähteä kohti helsinki-vantaata. uneton yö ja väsymys toi kyyneleet silmiin ja seinät kaatui aika pahasti päälle. samana iltana kun istuin junassa matkalla pariisiin näkemään kavereita, tuntui kun en koskaan olisi poissa ollutkaan. tämä kaupunki tarvitsi vain pari tuntia muistuttaakseen mulle, miksi täällä haluan olla ja miksi täällä on hyvä olla. harhailtiin pieni ikuisuus ympäri viidennettä kaupunginosaa puhumassa syvällisiä tulevaisuudesta venlan kanssa ja vähitellen tuntuu siltä, että saattaisin jopa pystyä toteuttamaan sen, mitä monta vuotta olen halunnut ja löytää jonkun tasapainon tähän peter pan -syndroomaan


- aamuherätykset klo 6:30 on taas yhtä herkkua. olin varma, että nukkuisin maanantaina pommiin, koska edellisen yön noin tunnin mittaiset yöunet lentokoneessa vähän painoivat alla. kumma kyllä, heräsin klo 5:53 siihen, että olen pirteä, voisin nousta pystyyn. normaalisti mun aamuheräämiseni on helposti kuvattavissa tolla yllä olevalla kuvalla. nousen vasta kun olen jo melkein myöhässä


- kun selasin weheartit:iä löytääkseni kuvitusta tähän postaukseen, tulin siihen tulokseen, että siellä on kahdenlaisia kuvia: quoteja särkyneestä sydämestä ja Justin Biebereitä (okei, One directionia kanssa). Voi surkeutta kun kaikki on surullisia Bieberin takia.


- mun missiona olisi edelleen käydä kurkkimassa maisemia Eiffelin huipulta. Olen niin miljoonasti makoillut sen vieressä nurmikolla, mutta ylhäällä on vierailtu viimeksi keväällä 2005. ehkä sitten maaliskuussa kun äiti ja sisko tulee käymään täällä. toinen syy, miksi tuntui ihan tyhmältä parkua hyvästit -vaiheessa kotona kun tietää, että reilu 2 kuukautta ja nuo tulee jo käymään. plus, että tiedän unohtavani koti-ikävöidä taas kun elämä täällä ottaa tuulta siipiensä alle


- haaveilen salaa värjääväni hiukseni vaaleanpunaisiksi edes hetkeksi. sellainen pastelliväri muutamaksi pesuksi olisi aika pop, mutta se voisi olla ehkä vähän turhan villiä muiden mielestä. musta vain ajatuksena pastellihiukset ja kiharat olisi ihana yhdistelmä


- kuva liittyy hyvin löyhästi mihinkään, mutta tsekatessani itseni sunnuntaina sisään koneeseen, lentokenttävirkailija kehotti mua nauttimaan pariisin keväästä täysillä. jäin puhumaan sen kanssa ranskasta ylipäätään varmaan 10 minuutiksi kun ei jonoja ollut käytännössä ollenkaan ja tajusin, miten kovasti kaipaankaan sitä kevättunnelmaa pariisista. viime maaliskuuta kun mittari heilui +20 asteen paremmalla puolen ja elämässä paistoi aurinko joka suhteessa. toivottavasti tämä kevät olisi myös sellainen (eikä samanlainen kuin viime vuonna: huhtikuussa alkaneet taukoamattomat sateet). tällä hetkellä täällä asteita on ehkä 7-10 plussan puolella ja nahkatakilla pärjää loistavasti. me gusta!


- mä oon jo pitkään tiedostanut sen, miten mun sydän tulee oleen aina paloiteltu useamman "kotikaupungin" välillä ja miten musta tuntuu, että en enää ikinä voi asua missään ilman, että kaipaisin niitä vuosia kun asuin jossain toisessa kaupungissa, joka voikin olla maailman toisella puolen yhtäkkiä. välimatkat on tyhmiä, eikä todellakaan ole helppoa kaivata ihmisiä, jotka asuu ihan väärässä paikassa omasta mielestä.


- vaikka vähän jänskätin sitä, miten lapset ottaa mut takaisin vastaan ja miltä työt tuntuu parin viikon tauon jälkeen, ilokseni voin sanoa, että kaikki on mennyt juuri niin kuin olisin toivonutkin. lasten kanssa alkaa side vahvistua entistä enemmän ja uskon, että tulen viihtymään täällä vielä paremmin nyt keväällä, kuin mitä viihdyin syksyllä. tuntuu hyvältä. 


- mä olen 100% koiraihminen henkeen ja vereen ja kissat ei yleensä saa mun tunnetiloja notkautettua mihinkään suuntaan, mutta tämä kuva kyllä sulatti sydämen. 


- jos asetan yhden tavoitteen tulevalle vuodelle sen ainaisen "ole onnellinen" mantran lisäksi: hanki vihdoin se tatuointi, josta olet jo kohta 10 vuotta haaveillut.

8 kommenttia:

  1. Ihana lukea muiden Au Pairien juttuja, kun omat tunteet menee ihan samalla tavalla. Kiva, että jollakulla muullakin :)
    Miekin olen ihanasti seilannut väliä suomi-Thaimaa-Saksa- kohta Iso-Britannia ja sydän levällään pitkin karttaa ja kokoajan pitäisi olla jossakin muualla. Tavallaan kivaa siis, että tuo Britannian keikka tulee olemaan sen kolme vuotta vähintään, niin tasoittuu tämän Peter Panin jalat jonnekin.
    (Ja pastellihiukset on ihanat <3 Mie kokeilin tällaista puolivälivaihtoehtoa, ja värjäsin latvat pastelli liiloiksi, tosin ois se koko pääkin aika ihana <3)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itseäni auttaa myös tietää, että en ole ainoa samassa tilanteessa oleva ihminen. toivon, että ens syksynä voisin kanssa asettua aloilleni edes tuon kolmen vuoden ajaksi, mutta kattoo miten tässä taas käy...

      ja nyt sait mut haaveilemaan myös pastellilatvoista, se voisi olla vielä coolimpi juttu vaaleissa hiuksissa. pirkule :D

      Poista
  2. Millaista tatuointia olet miettinyt? Ja minne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haluaisin vasemman ranteen ulkosyrjään joko tekstin "Il était une fois" mikä on ranskan vastine sanoille "olipa kerran", ja sille on vähän liian pitkä merkitys itselle tähän selitettäväksi tai sitten en tiedä oikein minne, mutta haluaisin joko "sail away from the safe harbor" tai "explore. dream. discover." tuosta Mark Twain quotesta, joka tuossa sivupalkissakin lukee.

      Poista
  3. hei sullahan on ipad!? Mietin että onko sulla reissussa mukana muutakun tua padi? Mihin tallennat kuvia ja minkä kokonen padi sulla on? Siis tilavuudeltaan. Mietin nyt, että pitäisikö lopulta reissuun mennessä ostaa ipadi, ettei kannettava painaisi rinkassa liikaa. Mutta aloin miettiä vain sitten tuota kuvien tallennusta. Ja että saanko mihinkään kunnolla talteen puolen vuoden kuvia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla on padi joo, mutta mulla on mukana myös mun läppäri, joka on siis macbookPro ja verrattaen kevyt. mä kyllä rakastan tota iPadiäni, jossa on 32 gigaa tilaa, mutta ainakaan tälleen kun olen kuitenkin paikallani yhdessä paikassa, en varmaan osais olla ilman kannettavaa. ihan kätevähän toi iPad on ja siihen saa ostettua niitä johtoja, joilla voi siirtää suoraan kamerasta kuvia siihen, mutta melkein väittäisin, että joku superhalpis miniläppäri olisi melkein parempi reissukaveri kuin tuo iPad... tai mun on vaikea kuvitella että reissaisin pidempään kuin lomamatkoja vain pelkän iPadin kanssa

      Poista
  4. Mitenkä löysit perheen Ranskasta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.aupair-world.net/

      tuolta sivustolta olen löytänyt itseasiassa kummankin perheeni ranskasta ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi (:

      Poista