13.2.2013

let's forget the world



Vaikka kuvat ehkä yrittävätkin kertoa jotain muuta tarinaa, en tällä hetkellä ole toivottoman rakastunut, ihastunut, lemmenkipeä, toivoton tai kärsi sydänsuruista. (Okei, tällä hetkellä mua ei kyllä haittaisi, jos joku tulisi ja halaisi oikein pitkään). Olen taas vain ollut maailman laiskin valokuvaaja, tai lähinnä tuntuu, että ne miljoonat shotit ympäri kaupunkia ei enää ole mulle muuta kuin arkipäivää, ja unohdan, että joku ehkä jopa tykkäisi katsella niitä kuvia, joissa on vain joku random kadunkulma Pariisista. Joten sukelsin taas mun Inspiration -kansioon koneella ja päätin, että valkopohjaiset kuvat saavat kuvittaa tätä tekstiä. Elämän suuria kysymyksiä.

Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että elämä (=ihmissuhteet) potkii päähän, ja olo on vähän kurja joka suhteessa, olen päättänyt, että nyt yritetään keskittyä niihin elämän positiivisiin puoliin, joita kuitenkin aina jostain löytyy. 



 ❤ Eilinen on ohi ja toista opettajien lakkopäivää tuskin ihan heti tulee. Ranskalaiset on tyhmiä, kun ne lakkoilevat usein ja vähän joka asiasta. Myönnettäköön, että päivän kestävä opettajien lakko, josta ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen, voi voittaa suomen viikkoja kestävät lakot, mutta silloin kun lakko tarkoittaa +12 tunnin työpäivää yhdelle lapsenvahdille, alkoi nopeasti usko elämään loppua aamupäivästä. Onneksi yksi lapsista oli koulussa ja kahden kanssa nyt vielä selvisi ihan hyvin. Ei kiitos uutta lakkoa tosin ihan heti mulle.

❤ Eiliseen verraten tämä päivä onkin ollut ihanan helppo. Vaikka jouduinkin heräämään poikkeuksellisesti ennen kahdeksaa ja istumaan hetken lapsia vahtimassa, olen myös saanut nukkua päiväunet - tai noh, oikeastaan sammuin vahingossa sängylleni tietäessäni äidin olevan kotona ja kukaan ei tullut herättämään mua, että nyt sua tarvitaan - ja muutenkin lasten kanssa saan tänään taiteilla ehkä puoli tuntia enää. Luksusta!

(❤ Kuulin just, että alakertaan tuli vihdoin lukkoseppä korjaamaan meidän neljättä viikkoaoa rikki ollutta oven lukkoa ja mun olo tässä talossa voi taas olla turvallinen!)
 ❤ Olen onnekas, ja mulla on kahden viikon loma silloin kun lapsilla ei ole koulua. Vaikken vielä edes tiedä mitä tulen tekemään, ihana ajatus on tietää, että saan kerrankin olla ja nukkua ja levätä. Ja siihen lomaan on enää vajaa kolme viikkoa. 

❤ Vaikka täällä ilmat sahaa pakkasen ja +10 välillä - samoin kuin räntäsateen ja vesisateen välillä - istuttiin perjantai-iltana Bastillen kanaalin varrella juomassa kuohuviiniä ja siinä missä ilma ehkä vähän kylmetti, alkoholi lämmitti ja haaveilin vain siitä, että ilmat lämpiäisivät oikein kunnolla ja voisi hengailla ulkona kunnolla. Mukava ilta, vaikka se päättyikin omaan "haluan vain omaan sänkyyn" -fiilikseen, jolloin pitkä kotimatka on kaikkea muuta kuin miellyttävä.

❤ Jos sopii lauantaina, että nähdään viideltä keskustassa, se tarkoittaa sitä, että mun pitäs lähteä neljän aikaan kotoa. Missä universumissa se on liian aikaisin? Näköjään omassani. Onneksi Starbucksissa on helppo vain istua, hengata ja jutella epäloogisia juttuja epäloogisista asioista. 

❤ Ja samana iltana on hyvä ignorettaa puhelintaan sen soidessa ja kaivautua vain oman peiton alle nukkumaan pitkät yöunet. 



❤ Ja sunnuntai on täysin oikeutettua viettää Subissa syöden, metrolla paikasta toiseen jumittaen, M&M'sejä ostaen ja Venlan sohvalla Gilmoren tyttöjä katsellen. Välillä itsekin miettii, että eikö Pariisin kokoisessa kaupungissa voisi muuta tehdä kuin jumittaa aina välillä, mutta jumituspäivät on täysin sallittuja. 

❤ Jumittaminen on etenkin sallittua silloin kun on muuten vaan häntä maassa -fiilis. Onneksi on ihania ihmisiä elämässä, vaikka ne kaukana ovatkin, jotka näköjään osaavat lähettää juuri oikeita viestejä juuri oikealla hetkellä. Vielä kun sais ne samat ihmiset vähän pienemmän välimatkan päähän, olisi ehkä vielä vähän helpompaa. 


❤ Mä olen edelleen ihan toivottomassa Harry Potter -koukussa, mikä alkaa huvittamaan mua itseänikin jo aika pahasti ollessani suurimman osan vapaa-ajastani nenä kiinni puhelimessa tai tabletissa uskollisesti. Mä en oikein tiedä, mitä tulee tapahtumaan sitten joskus kun saan noi kirjat taas luettua läpi, mutta onneksi mulla varmaan on vielä ainakin kuukaudeksi lukemista edessä ja sen jälkeen pääsykoekirjat voisivat alkaa olla harvinaisen pop juttu tulevaisuuden kannalta. 


❤ Nyt haluan vain ajatella, että ylihuomenna alkaa taas viikonloppu. Toivon, että se on kiva viikonloppu, mutta lähinnä toivon, että saisin karistettua nämä möksmöks -fiilikset jonnekin menneisyyteen ja oppisin taas nauttimaan tästä kaupungista ja kaikista sen mahdollisuuksista. Huomisesta ystävänpäivästä ei onneksi tarvi liiemmin huolia töiden takia, vaikka olisi sitä ollut kiva ehtiä myös viettää. 

❤ Musta tuntuu, että olen unohtanut kirjoittaa puolet niistä oikeasti positiivisista asioista, joita mun mielessä on ollut viimeisen viikon aikana, mutta niin mulle aina käy. Kirjoitan aina mielessäni pitkiä fiksuja entryjä, mutta sitten kun saan tekstikentän auki, unohdan aina käytännössä kaiken mitä haluaisin sanoa. Fuck my life!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti