28.2.2013

this is our lives in holiday

Viimeaikainen sätiedotus: vihaan lunta. Mä olin jo niin valmis siihen kevääseen ja mitä vielä, mutta ei kun villasukat jalkaan ja laskemaan päiviä siihen, kun puhelimen sääennuste suostuu lupaamaan enemmän kuin paria plusastetta päivälle (lauantaille).

Muutenkin mulla alkaa olla energiat aika lopussa tällä hetkellä taas ja loma tulee kyllä niin hyvään kohtaan taas, ettei tosikaan. Tai miltä kuulostaa omalle sängylle tiistai-iltana sammuminen ennen yhtätoista ja sitä huolimatta melkein nukuin pommiin kun kello soitti 9:30. Ihan normaalia, että melkein 11 tunnin unet ei tunnu tarpeeksi pitkiltä. Tai sitten...

Takana on onneksi hyviä päiviä paljon ja oma fiilis on aurinkoinen kaikesta huolimatta. Ihmettelen vähän itsekin mistä tämä optimismi löytyy.

Viime viikon "jee, mummu on täällä" alun jälkeen aloin olla aika valmis hoitamaan omat työni taas yksin parin päivän jälkeen. Torstaina tämä sitten lähti kotiinsa ja minä sain aluksi aamun vapaata ja juuri kun olin lähdössä ovesta ulos, host mama tulee sanomaan, että hän voi itseasiassa hakea lapset koulusta, voit viettää vapaapäivää kokonaan. Hyppäsin sitten kielikurssin jälkeen junaan Pariisiin ja vietin pienen ikuisuuden ensiksi Tarun kanssa mäkkärissä ja sen perästä Venlan kanssa Starbucksissa kahvilla. Ajattelin lähteä käymään Pére Lachaisen hautausmaalla, mutta tottakai se oli menossa kiinni juuri kun sinne pääsin. Suuntavaiston sitten vähän petettyä päädyin kävelemään sieltä Bastilleen saakka, missä yksi deliverymies piristi mun päivää tuhannesti "anteeksi, mutta ootko tästä kaupunginosasta" -kysymyksellä. Illalla yllätin jopa itseni sillä, kuinka mielellään menin lukemaan lapsille iltasatua kun perheen äidin piti lähteä hakemaan yksi mukuloista rugbysta. Luettiin italialaista kuvakirjaa ja koska osataan 4-vuotiaan kanssa tasan yhtä hyvin italiaa kummatkin - ei sanaakaan - ei kirjan kanssa ollut varsinaisesti mitään ongelmia. Kaikkein hölmöintä oli huomata, miten mielelläni aloin puhua ranskaa lasten kanssa kun koko päivänä en ollut paljoa sitä käyttänyt.

Viikonloppu meni aika perinteisesti johon sisältyi baareja, tanssimista, kylmiä öitä, lumihiutaleita, rommia, hauskanpitoa, Pariisia ja väsymystä. Sopii minulle. Uudesta alkaneesta viikosta taas voi huomata sen, että olen todellakin lomafiiliksillä ja odotan tota kahden viikon vapautta, joka mulle koittaa perjantaista alkaen. Ainoa vaan, että mua alkaa vähitellen kyllä hirvittämään tässä isossa talossa yksin asuminen sen toisen viikon ajan... Heräsin mm. eilen aamulla iltasanomien push ilmoitukseen puhelimessa "Turun hiipparimies ja vessakourija ovatkin sama mies?" ja seuraavaksi olinkin varma, että joku käy mun kimppuuni ensimmäisen varjon takaa omasta huoneestani. Ja vielä jos tuon voisi pistää väsymyksen aiheuttamaksi harhaluuloksi, mutta kun olen kyllä täysin valveillakin yhtä tappavan looginen ihminen, joten mulla voi olla kivat oltavat täällä viikon yksin kotona...

Tänään musta tuntuu, että homma on kulkenut lasten kanssa melkein pelottavan mutkattomasti. Mitä nyt aamulla host isä kuuli ensimmäistä kertaa kun kunnolla jouduin korottamaan ääntäni lapsille, että sain ne uskomaan ja saivatkin perään kunnon läksytyksen isältään myös. Kaikki muu onkin sitten mennyt käytännössä täysin ongelmitta ja lapset ovat totelleet mun käskyjä melkein aina jopa ensimmäisestä tai toisesta kehoituksesta sen normaalin kuudennetoista sijaan. Mitä nyt suihkussa nuorimman kanssa pestiin samalla mun farkut vahingossa, kun lapsen tähtäys ei ehkä ollut ihan maailman tarkoin, mutta mitä pienistä. Nyt vain toivon kovasti, että huominen olisi yhtä helppo ja rento lasten kanssa ja sen jälkeen saisin pestä käteni tästä hommasta ainakin hetkeksi. Tietysti tarvitaessa autan ja olen lasten kanssa silloin kun olen kotona loman aikana, mutta koko tämän sirkuksen pyörittäminen ei ole missään vaiheessa mun vastuulla, mikä kuulostaa äärimmäisen hyvältä.

Hyvää lomaa kaikille muillekin siitä (ainakin melkein) nauttiville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti